Voi miten minua ahdistaa, kun en ehdi lukea! Susannan laulu oli ohut ja nopealukuinen verrattuna muihin Musta torni -sarjan kirjoihin, mutta kun ei ole aikaa lukemiseen niin ei ole. Odotan nälkäisenä huomista, jolloin minulla on ainakin kolme tuntia aikaa puhtaasti vain ja ainoastaan sarjan päätösosalle.

Susannan laulu on minusta väliosa, välttämätön pakkojarrutus ennen lopullista räjähdystä. Tällaisia on kai yksi tai kaksi jokaisessa pidemmässä kirjasarjassa. Tällä kertaa tarina etenee vain yhden päivän ajan, mutta sen päivän aikana selvitetään taustoja ja valmistellaan tulevaa niin että vatsaan koskee. Susannah-Mian raskaus ja lapsi oli minusta aikaisemmin täysin outo sivujuonne, mutta sen merkitys selvisi vasta, kun alettiin puhua Mordredista. Tiesin ennalta, että tässä osassa Roland ja kumppanit tapaavat itsensä Stephen Kingin ja pelkäsin, että näin outo juonikäänne on kömpelö haksahdus muuten sujuvassa juonessa. Mutta se oli parempi kohtaus kuin osasin odottaa. Kirjan viimeinen luku on lainauksia Kingin päiväkirjasta, enkä ymmärtänyt senkään tarkoitusta ennen viimeisen päivän merkintää. Musta torni todellakin kytkeytyy kirjailijan koko elämään, varhaisesta uran alusta aina viimeisiin päiviin asti. Jos tuntisin Kingin muuta tuotantoa, voisin varmaankin poimia viittauksia muihin kirjoihin sieltä ja täältä näitä seitsemää osaa, mutta nyt voin nyökytellä ja hymistellä vain kun viittaukset avataan apposen auki.