Hauskaa aina, kun tenttikirjan teoriat siirtyvät tosielämään. Tai ainakin ovat siirtyvinään. Upposin tänään muutamaksi tunniksi Annikki Kaivola-Bregenhojn (miten o:sta saisi tanskalaisen/norjalaisen o:n, sellaisen jossa on se poikkiviiva?) kirjaan Kertomus ja kerronta. Kirja on tutkimus sysmäläisestä Juho Oksasesta, joka oli tunnettu hyvänä tarinankertojana. Kaivola-Bregenhoj analysoi kirjassa Oksasen kerronnan muutosta ja tarinoiden muuttumista, kun niitä kerrotaan vuodesta toiseen. Kirjassa on paljon pikku osiin jaettuja litteraatioita.

Menin sitten tänään iltapäivällä käymään yhts:llä terveydenhoitajan luona. Niin vaikutti lukemani kirja, että huomasin kertovani terveydenhoitajan luona käynnistä Johannalle ihan kuin analyyttinenkin kerronnantutkija pohtien, mitä hoitaja jätti sanomatta ja mitä hän oikeastaan sanoi. :) Itse asiassa hän ei sanonut juuri mitään. Olin varannut ajan näyttääkseni kipeäksi tulehtunutta kantapäätäni, johon sain rakon sunnuntaina. Kieltämättä rakko oli jo parempaan päin menossa, mutta kantapääni oli (ja on edelleen) arka ja euron kolikon kokoiselta alueelta tummunut. Keskustelu yths:llä meni yksinkertaistaen seuraavalla tavalla:

Minä: "Miksi kantapääni on tumman violetti?"
Terveydenhoitaja: "En minä tiedä. Ihan hyvältä se näyttää."

Eli kantapään on syytäkin olla violetti, varokaa kaikki joilla se on tavallisen värinen! Noh, onneksi vaiva on tosiaan jo paranemassa muutenkin, niin ettei hoitajan olemattomista ohjeista ("Puhdista sitä illalla!") ole hyötyä eikä haittaa. Tulipahan käytyä ja pohdittua terveydenhoitajan kerronnan keinoja.

Hankkiuduin kerralla eroon kaikista jalkavaivoistani ja ostin hyvät kengät, jotka pitävät jalkani kuivina näillä loskakeleillä ja jotka ovat niin hyvät kävellä, ettei rakkoja yksinkertaisesti voi tulla. Ei siis enää korkokengillä tepastelua ja prinsessaleikkejä, nyt kävellään retkeilykengillä niin kauan, että on kesäkelit eivätkä tavalliset tennarit kastu läpi. Masentavaa, minä pidän niin kovasti kaikesta kauniista (vaaka kun olen), eivätkä nuo retkeilykengät ole hyvällä tahdollakaan kauniit, vaan ainoastaan käytännölliset. Huokaus. Mutta en silti voisi jättää niitä ostamatta, en kaikkien viime viikkojen märkien jalkojen ja pahojen rakkojen jälkeen.