Siinä on taikaa, lumessa siis. Olen maalla vanhempieni luona viikonloppua viettämässä. Vaikka täälläkään ei ole paljoa lunta, on sitä kuitenkin enemmän kuin kaupungissa. Tai en tiedä onko sitä enemmän, mutta se on enemmän lunta, lumen näköistä, eikä vain harmaata moskaa.

Peltoa peittää vain hento lumikerros. Jos kävelisin siitä, nurmi tulisi esiin. Mutta aurinko kimaltaa silti lumen päällä ja saa ilman kipinöimään pikkupakkasessa. Iltapäivällä kaikki varmaan sulaa pois, jos aurinko noin jatkaa lämmittämistä, mutta en sure sitä vielä. Juuri tällä hetkellä ulkona on kaunista. Marraskuussa välillä unohtaa, että ympärillä kauneutta onkaan.

Kotona käydessäni usein muistan tiettyjä elämäni perusasioita. Muistan syyt, miksi olen halunnut täältä pois, ja toisaalta muistan syyt, miksi toivoin voivani asua maaseudulla jonain päivänä. En täällä, mutta jossain muualla maalla tai pikkutaajamassa. Jonain päivänä.