Minähän olen odottanut joulua jo jonkin aikaa, mutta nyt se on virallista. Ensimmäisenä adventtina ripustan jouluvalot, alan kuunnella joululauluja ja annan itselleni luvan päästää lahjojen suunnittelukin täyteen vauhtiin. Minä rakastan joulua. Yhä vain vieläkin minä elän jouluna kuin lapsi, vaikka ikää on niin että paukkuu.

Haaveilin joskus itsenäistymispyrkimysteni pauhussa, että minulla olisi omia joulutapoja, jotka liittyisivät omaan asuinpaikkaani erotuksena niistä jouluperinteistä, joita perheellä on kotonakotona. Tänään huomasin, että minulla on yksi oma joulutapa: ensimmäisen adventin ilta Taulumäellä. Olin siellä tänään jo kolmatta kertaa. Tapa alkoi 2005, kun isäni oli aika vakavasti sairaana. Hän ei olisi saanut lähteä sairaalasta, mutta ylipuhui hoitajat ja niin vein hänet Taulumäelle huutamaan adventtivirttä, sillä hän ei ole ainakaan 30 vuoteen ollut kertaakaan siitä poissa. Se kerta adventtikirkossa teki kipeää ja jätti jäljen. Viime adventtina asuinkin sitten jo Jyväskylässä (muuttoon vaikutti isän sairaus) ja olin töissä Joulumarkkinoilla niin kuin tänäkin viikonloppuna. Töiden jälkeen menin tuhlaamaan palkkaani ravintolaruokaan ja kömmin täydellä vatsalla yhteen kauneimmista kirkoista, mitä tiedän. Ja niin on joulunaika taas virallisesti alkanut. :)

Joulukalenterini on hankittu jo aikaa sitten, se on Koiramäen joulukirkon kuva. Jouluvaloina minulla on tänä vuonna siskoni minulle lainaamat värikkäät lyhdyt, jotka olivat käytössä Kolmiobileissä. Ne eivät ole sellaiset, jollaisia minulla perinteisesti on, mutta silti aika kivat. Huomasin jokin aika sitten, että Vakiopaineessa on samanlaiset. Ripustin ne jo perjantaina, mutta tänään kotiin tultuani tyhjensin ikkunalautani ja pyyhin siitä sentin pölykerroksen, jotta ainoa joulukoristeeni pääsisi edukseen. Ei se oikein toimi paikallaan, mutta olkoon silti, se on ihana. Kyseessä on siis punainen joulureki, jonka ostin Sarasta kesällä. Se on kaunis, mutta vaatisi ehkä toisenlaisen tilan ympärilleen kuin opiskelijasolukomeron. Vielä enemmän joulutunnelma tulisi, jos olisin kyennyt siivoamaan, mutta en vain jaksa. Siivoan itsenäisyyspäivän jälkeen, kun minulle on tulossa vieraita. Sitten siivoan, nyt vain juon glögiä ja katselen kynttilöitä. Onhan nyt sentään joulunodotusaika.

Toivottavasti joulunodotus ja valon lisääntyminen helpottaa tätä marraskuun kestänyttä jatkuvaa väsymystä, haluttomuutta, tuskaisuutta, itkuisuutta, itkupotkuraivareita ja aika kurjaa oloa.