Finlandiaehdokkaaksi tänä syksynä yltänyt Sirpa Kähkönen (Yle:n elävässä arkistossa) kuvaa historiallisissa romaaneissaan kuopiolaista arjen historiaa. Hänen kirjansa ovat todellakin sitä aitoa tarinaa oikeista ihmisistä, kuvausta menneestä niin sanotusti alhaalta päin, mikrotasolta, mikä on nykyajan historiantutkimuksen trendi.

Olen lukenut Mustat morsiamet (Otava 2006, 1.p. 1998) joskus vuosia sitten, mutta nyt päätin aloittaa kirjasarjan uudelleen alusta. Jossain vaiheessa saan sitten  varmaan käsiini myös sen nyt palkintoehdokkaana olleen Lakanasiivet, joka on jo neljäs osa samaa romaanisarjaa. Mustat morsiamet kertoo 1920-30 luvuista talvisodan syttymiseen asti. Päähenkilö on Anna, joka muuttaa maalta kaupunkiin palvelijattareksi ja kokee sen tavallisen naisen kohtalon: rakastuu, tulee raskaaksi ja muuttuu nopeasti piiasta vaimoksi. Annan mies Lassi on punikki pahimmasta päästä, mikä tekee myös Annasta tuomittavan kahtiajakautuneessa maassa. Sosialistin vaimona myös hän joutuu kuulusteluihin, hän joutuu käymään Tammisaaren vankilassa ja joutuu kestämään miehensä salaperäiset agitaatioreissut. Anna ei itse ole kiinnostunut politiikasta, mutta suku vie hänetkin mukanaan.

Tavallisen ihmisen historian pieni yksityiskohta oli minusta juuri Annan epäpoliittisuus. Hänellä ei välillä ollut mitään aavistusta maailmanpolitiikan melskeistä eikä niiden asioiden vaikutuksesta Suomeen. Annan elämän tasolla paljon tärkeämpiä olivat koti ja perhe.

Annan luonnetta ja kehityskertomuksen vahvuutta on erittäin hyvin kuvattu HS:n arvostelussa. Eniten minulle jäi kirjasta mieleen Annan arkuus kirjan alussa. Siitä arkuudesta hän kasvaa aikuiseksi, reippaaksi ja vahvaksi ihmiseksi. Kuopiolainen murre oli myös hyväntuulista ja kevensi kirjaa, vaikka ei tämä erityisen raskas ollut muutenkaan. Suosittelen!