Tulin tänä aamuna vanhempieni luokse maalle. Virallinen syy oli se, että minun piti vielä käydä täällä arkistossa, mutta nyt illalla se ei enää tunnu oikealta syyltä. Olisin vallan mainiosti pärjännyt ilmankin sitä arkistoreissua, tieto löytyi muualtakin.

Laitoin äsken saunan kiukaaseen tulet ja ajattelin, että ehkä en itsekään tunnistanut oikeaa syytä siihen, että halusin tulla kotona käymään. Tuntuu oudolta ylipäätään puhua tänne haluamisesta, sillä olen jo monta vuotta nimenomaan halunnut täältä pois. Mihin suuntaan tahansa, mutta ei ainakaan tänne. Nyt kun asun Jyväskylässä alle tunnin automatkan päässä, on kotona käyminen helpottunut. Voin tulla ja lähteä nopeasti tarvitsematta olla montaa päivää yhteen menoon paikassa, jossa en viihdy ja jossa yleensä ahdistun.

Tällä kertaa saattaa kuitenkin olla, että hakeuduin tänne juuri siksi, että kaupungissa alkoi ahdistamaan. Tästä viikosta on tulossa tiukka opiskeluviikko, nenä kirjassa kiinni aamusta iltaan, vähät väliä selkäkivuista. Sielun levottomuutta herättää kuitenkin eniten se, että gradun olisi tarkoitus mennä huomenna painoon. Tulin tänne tekemään ne viimeiset pisteet ja korjaamaan pilkkuvirheet. Täällä ei ole samanlaista työrauhaa kuin omassa asunnossa, mutta täällä on toisenlaista rauhaa. Omassa kopperossani gradusta tulee elämää suurempi, mutta täällä se hukkuu kaikkeen muuhun sälään. Se asettuu omaan arvoonsa eikä kaada maailmaa, oli lopputulos mikä tahansa. Nämä vanhukset täällä rakastavat minua, vaikka saisin gradustani hylätyn (mikä ei siis esitarkastuksen perusteella ole pelkona). Täällä minun on helpompi laittaa se gradu syrjään ja lopettaa "vielä vähän katson, on vielä ainakin yksi korjattava kohta" -vaihe. Yksin ollessani tekisin viimeisiä korjauksia varmaan koko yön. Täällä olen turvassa siltä. Nyt voin paniikin sijaan valita saunan ja hemmotella vanhempiani jollain herkkuiltapalalla.

Lähden takaisin Jyväskylään aamulla. Parempi lähteä vielä, kun on hyvä mieli. Naurettavassa murrosiässäni vielä 25-vuotiaanakin nimittäin tiedän, etten jaksaisi täällä montaa päivää. Mutta tänään on hyvä.

"Makeasti oravainen

makaa sammalhuoneessansa;

sinnepä ei Hallin hammas

eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan."

(Aleksis Kivi)