Oli ihanaa olla kaksi päivää lomalla. Onhan minulla parin päivän vapaita ollut pitkin kesää, mutta tällä kertaa tein niistä lomaa ja lähdin siskoni luo Helsinkiin. En kirjoittanut esseetä, luin koulujuttuja vain tukahduttavan kuumissa junavaunuissa ja keskityin vain olemiseen.
Shoppailin turhuuksia, kuten kengät, jotka hankasivat parissa tunnissa veriset rakot kantapäihin ja uuden kesämekon, siis mekon enkä hametta. Ja siskon vinkistä kävin Hakaniemen antikvariaatissa, joka oli hieno paikka. Valitettavan paljon siellä oli kalliita uusia tai melkein uusia kirjoja, jotka oli hinnoiteltu sen mukaan, mutta käytettyjen kirjojen hinnat olivat kohdallaan. Mukaan lähti neljä kirjaa, joista vain kevyellä tinkimisellä maksoin yhteensä 10e. Turhia kirjoja suurin osa, mutta erityisen tyytyväinen olen löydettyäni erään SKS:n julkaiseman tutkimuksen, jonka metodinen osuus kiinnostaa ensi talven haasteiden takia. Muistitietotutkimusta, katsokaas. Maanantai-iltana tapasin myös ystäviä, esim. Annun.
Tiistaina siskon ei tarvinnut mennä töihin, joten menimme aamiaiselle Linnanmäen kallioille. Se oli ihanaa, ehkä ihaninta koko reissussa. (Siskoni tekemä vadelmapiirakka kyllä kilpailee tästä paikasta, vattupiirakka oli ihanaa... Kiitos!) Söimme aamiaista, leikkasin siskoni hiuksia, rupattelimme ja nautimme rauhasta. Seurasimme, kuinka ukkosmyrsky nousi talojen takaa ja sivuutti meidät - salamat eivät tulleet päälle, sade ainoastaan. Pidimme sadetta Linnanmäen portin katoksessa ja siskoni opasti ja lohdutti ruotsalaisia lapsiperheitä, jotka tulivat ihmettelemään kiinni olevaa Lintsin porttia. (Sen olisi pitänyt olla auki, en vieläkään tiedä miksi se oli silloin kiinni.)
Iltapäivällä harrastimme kotimaan matkailua ja menimme bussilla Tuusulaan Syvärannan Lottamuseoon. Täytyy sanoa, että museo oli minulle iso pettymys. Lotta-asioista lukeneena en saanut sieltä mitään uutta, eikä näyttelyn hyvin perinteinen esillepano ja esityskieli säväyttänyt mitään kieltä minussa. Korvapuusti oli hyvää kanttiinissa ja Syväranta on kaunis paikka, mutta museo kaipaisi pölyttämistä. Mutta ehkäpä Lotta Svärd ja Fanny Luukkonen ovat C.G.E. Mannerheimiin verrattavia aiheita: aika ei vain ole vielä kypsä niiden kriittiseen esittelyyn museoissa. Lottamuseokin on jonkinlainen pyhiinvaelluspaikka monille suomalaisille.
Tuusulanreissun hauskin hetki olikin ehkä Matkahuollon tiskillä: "Opiskelijalippu Onnelaan, kiitos!"
