Tove Janssonin "muuta kuin muumit" -tuotantoa pitäisi lukea enemmän, sillä kirjat ovat joka kerta parempia kuin odotin. (Esim. Kunniallinen petkuttaja.) Milloinhan opin odottamaan Janssonilta pelkkää erinomaisuutta? :) Tove Janssonin kypsää ja terävää myöhäisempää tuotantoa on esimerkiksi novellikokoelma Seuraleikki (Brev från Klara och andra berättelser) (1991). Kokoelman novellit eivät ole rasittavan pitkiä pienoisromaaneja, vaan juuri sopivia, juuri näppäriä omassa lajissaan. Jansson on taitava ihmisluonnon kuvaaja.

Suosikkini tästä kokoelmasta oli alkuperäisteoksen niminovelli Kirjeitä Klaralta. Esittelemällä Klaran hänen eri henkilöille kirjoittamiensa kirjeiden avulla Jansson rakentaa hyvinkin mielenkiintoisen ja tarkan kuvan päähenkilöstään. Erikoinen ja haastava rakenne novellille! Mutta hyvä ja onnistunut, minusta ainakin. Moni muukin novelli herätti ajatuksia ja toimi kuten novelli tehokkaimmillaan toimii: herättää, pistää miettimään ja pysäyttää niukalla ja siksi tehokkaalla ilmaisullaan.

Tove Janssonista on paljon kuvaa ja ääntä esim. Ylen elävässä arkistossa.