(Kuva täältä.)


André Brink on eräs tunnetuimmista eteläafrikkalaisista kirjailijoista. Hänen kirjansa käsittelevät usein mustien ja valkoisten välisiä ristiriitoja, apartheidia, rotusortoa ja elämää kansojen jakamassa Etelä-Afrikassa. Brink ei kaihda kertoa myöskään eroottisia tarinoita varsinkaan nyt vanhempana kun apartheidista kirjoittamisella ei ole enää niin suurta poliittista merkitystä kuin 1960-luvulta alkaen.

Myrskyinen hiljaisuus ei ole eroottinen tarina vaikka siinä onkin paljon seksiä, eikä se kerro myöskään apartheidista vaan orjuudesta. Kirjan taustatarinana on vuonna 1825 tapahtunut orjakapina, jonka oikeuspöytäkirjat aloittavat ja lopettavat kertomuksen. Jälleen kerran on siis kyseessä kirja, jossa loppuratkaisu ei ole epäselvä kenellekään, mutta jossa juonen kulku ja poimut jäävät henkilökuvauksen ja henkilöiden kehittymisen taakse.

Kirjassa on monta kertojaa, joiden näkökulmasta pienet tapahtumat vaikuttavat hyvinkin erilaisilta. Kirjaa kertovat vuorotellen isännät ja emännät, orjat ja näennäisesti vapaat khoit. Tämä näkökulmien erilaisuus toimii ja pitää kirjan kasassa. Barend ja Nicolaas van der Merwe ovat nuoria isäntiä, joiden heikkoudet kerrotaan, mutta lukijan sympatia pysyy silti koko ajan hirveällä tavalla orjuutettujen mustien puolella. Nicolaas on liian paha kaikessa heikkoudessaan, että voisin pitää hänestä. Barendin pahuuden takana on hänen kasvatuksensa, mutta Nicolaasilla oli jossain vaiheessa mahdollisuus valita. Hän olisi voinut valita, ruoskiko hän orjansa henkihieveriin tai tappoiko tämän lapsen. Hän olisi voinut valita, makasiko hän orjanaisiaan vai ei, mutta hän oli liian heikko. Se on minusta hänessä säälittävintä ja samalla kauheinta.

Orjakapinan keskeisin yllyttäjä on Galant, joka on kasvanut maatilalla yhdessä Barendin ja Nicolaasin kanssa. Galant ja Nicolaas ovat olleet kasvinveljet, parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, kunnes toisesta tulee isäntä ja toisesta orja. Brinkin henkilöt puhuvat välillä hiukan liikaa 1900-luvun kieltä ollakseen 1800-luvulla eläneitä, mutta se ei haittaa, kun sanoma alleviivataan: ilman vapautta ihminen ei ole mitään, mutta ihminen voi olla hyvin erilaisten asioiden vanki. Vapaus on vaikea asia.

Edit. myöhemmin. Huomasin yllätyksekseni, että omasta hyllystäni löytyy kokonaiset kolme André Brinkin kirjaa. Se on aika paljon kirjailijalta, jonka teoksia en ole tarkoituksella kerännyt. Myrskyisen hiljaisuuden lisäksi minulla on Pirunlaakso ja Tuokio tuulessa. Siitä on hiukan aikaa, kun olen kaksi muuta lukenut, mutta sanoisin ehkä Pirunlaaksoa näistä kolmesta heikoimmaksi. Tuokio tuulessa jätti jäljen, se on hieno kirja. Myrskyinen hiljaisuus taas on juuri nyt niin kovasti mielessäni, etten voi arvostella sitä kovinkaan kriittisesti.