Kuulin radiosta jälleen tänä aamuna, etteivät suomalaiset ole ostaneet digisovittimia televisioihinsa niin paljon kuin odotettiin, vaikka elokuu ja digiaika lähestyvät jo nopeasti. Minä olen yksi niistä, jotka ovat alkaneet harkita televisiosta luopumista digiajan myötä. Vaikka olen jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta nähdä Yle Teeman ihania dokumentteja ja historiallisia sarjoja, olen myös tajunnut, etten ehdi katsoa edes nyt kaikkia kiinnostavia ohjelmia, miten sitten kun kanavat lisääntyisivät. Seuraan kahta lempisarjaani, Gilmoren tyttöjä ja Deadwoodia (ja Carnivaléa kunhan se alkaa Deadwoodin ohjelmapaikalla), ja ne ovat saatavilla dvd:nä. Muun aikaa televisio pysyy kiinni. Lopetin jopa aamutv:n katselun, ihan vain kokeillakseni pärjäänkö ilman. Olen tottunut heräämään aamutv:n rytmissä: nyt uutiset, nyt urheilu, nyt kulttuuriosuus jne. Mutta radion rytmissä voi herätä yhtä hyvin. Säästän tv-luvan, jes. Ja vaikka sitten päättäisin jonain päivänä taas hankkia television, niin tulisipa ainakin kokeiltua elämää ilman. Olen ollut ilman televisiota viimeksi lukioaikana, ja silloinkin pääsin kämppikseni luokse katsomaan Ally McBealin. (Oi niitä aikoja...)

Aamuisen radiokanavan valinta sen sijaan tuottaa vielä vaikeuksia: väsyn YleX:n juttuihin nopeasti, Ylen Ykkösen aamuhartaus on liian vakavaa kuunneltavaa, Groove FM on muuten kiva, mutta se on sitten pelkkää musiikkia. Tällä hetkellä testaan Radio Suomen alueellista kanavaa Radio Keski-Suomea. Iskelmäähän se musiikki on (tänä aamuna on tullut mm. Ressu Redfordia ja Katri-Helenaa), mutta pidän kahdeksalta tulevasta pitkästä uutiskatsauksesta. Ja iso syy on se, että olen oppinut arvostamaan paikallisuutisia. Tänä aamuna sieltä esimerkiksi tuli tärkeää tietoa: Jyväsjärven luistelurata avautuu ensi viikolla, hiihtolatu jo viikonlopuksi! Kyllä niitä onkin odotettu.