Parina viime viikkona olen vähitellen uponnut unen maailmaan - enkä suinkaan unenselityskirjan kanssa, vaan jo aikanaan Aminankin minulle suosittelemien Sandman -sarjakuvien parissa, itse Unen herran saattelemana. Tutustuin Neil Gaimaniin Tähtisumun kautta, mutta hänen kuuluisaa sarjakuvaansa Sandmania on suositeltu minulle monelta eri suunnalta. Viimeksi sen teki ystäväni aviomies - ei, vaan hänkin on kyllä jo aika hyvä ystäväni - ja hän lainasi minulle neljä ensimmäistä osaa The Sandman Librarystaan. Olen lukenut niistä kolme ja alan vasta vähitellen päästä jyvälle. Luen aivan liian vähän vieraskielistä kirjallisuutta muutenkin ja lisäksi sarjakuvaan tottuminen kestää aikansa. Mutta lumottu olen, ei voi muuta sanoa.
En tiedä, mistä pidän eniten näissä sarjakuvissa. Ehkäpä Morpheuksesta itsestään, hänen hahmonsa on niin valtavan moniulotteinen ja kiehtova. Haluaisin tavata hänet - ja nykyään iltaisin nukahtaessani ajattelen, että ehkäpä tapaankin, unessahan hänet tavataan. Toisaalta koko ajatus Endless-perheestä on innostava. Toistaiseksi olen tavannut sisaruksista vain muutaman: Dream, Death, Desire, Despair... Näistä Kuolema on esillä eniten ja tarkimmin kuvailtu, siksi myös ehkä mielenkiintoisin. Muut perheenjäsenet tulevat varmaankin tutuksi myöhemmin. Sandmanit sisältävät joukoittain kirjallisia ja muita viittauksia. Niistä en tavoita kuin joitain, valitettavasti, mutta ehkäpä joskus sitten aikuisena, kun luen näitä uudestaan, yleissivistykseni on kasvanut. Kielellinen rikkaus on kuitenkin ilmeisesti eräs syy siihen, että Sandmanit pitää lukea alkuperäiskielellä, tai näin ainakin Amina suositteli.