Kreetta Onkeli (esittely nykyisen kustantajan sivuilla) on meillä päin Keski-Suomea ristiriitainen tapaus. Hänen esikoisromaaninsa Ilonen talo kertoi lapsuudesta alkoholistiperheessä tuossa naapuripitäjässä. Onkeli on myöhemmin kertonut, että tunsi olevansa kirjan julkaisemisen jälkeen ei-toivottu kävijä entisessä kotipitäjässä, sillä hän oli kertonut todellisista ihmisistä totuuksia, joista ei julkisesti olisi pitänyt puhua. Ilonen talo oli kuitenkin menestys, ja sen jälkeen Onkeli on liitetty nuorten suomalaisten kirjailijoiden rivistöön. Kirjasta on tehty myös tv-sarja sekä näyttämösovitus, jonka itse näin jokin vuosi sitten Teatterikoneen todella hienona toteutuksena. Tekisi mieli kerrata myös kirja, sillä edellisellä lukukerralla olin aivan liian nuori ymmärtääkseni siitä puoliakaan, siltä ainakin silloin tuntui.

Ilonen talo olisi monen jutun aihe, mutta Onkeli on kirjoittanut sen jälkeekin ahkerasti sekä kolumneja, pienoisromaanin että novellikokoelman. Nyt lukemani Kotirouva (Sammakko 200/) oli hyvin onkelimainen: henkilöiden ongelmat ovat tavallisen suomalaisen ongelmia, mutta välillä niiden ratkaisutavat kuulostivat minusta vierailta. Kotirouva kertoo suomalaisesta uusperheestä lähinnä vaimon näkökulmasta. Sirre on nuori, yksinäinen nainen, entinen taiteilija, joka nopeiden tapahtumien seurauksena saa nopeasti perheen: miehen Assarin ja tämän tyttären Vitan. Sirre ryhtyy täyspäiväiseksi kotiäidiksi ja on jonkin aikaa onnellinen. Vuodet kuitenkin vierivät ja paljastavat äkkiä tehdyn päätöksen heikkouden, Assarin vierauden ja lapsen kasvattamisen vaikeudet.

Kotirouva oli nopeasti ja sujuvasti luettu, täynnä hienoa suomen kieltä. Maailma, jossa Sirre elää, on kuin meidän maailmamme (tarkemmin sanottuna Helsinki), mutta maustettuna Sirren omalla, eristäytymiseen ja yksinäisyyteen pyrkivällä maailmankuvalla. Assarin epämiellyttävyys on myös selvää, lapsen terapiantarve suorastaan huutaa, mutta vaikka mieli tekisi, ei kirjan henkilöitä voi mennä ravistelemaan hartioista: ota nyt kiinni omasta elämästäsi ennen kuin on liian myöhäistä, äläkä turhaan pelkää.