Tänään se alkoi. Gradunteko. Seuraavat puolitoista kuukautta en anna itselleni juurikaan armoa, vaan yritän edetä kepin ja porkkanan avulla kohti valmista gradua.

Koska tiedän, että suunnittelu ja aikataulujen tekeminen auttaa minua, laadin lukujärjestyksen tammikuun loppuun asti. Aikataulu on melko tiivis, mutta uskon voivani pysyä siinä, jos olen ankara itselleni. Ei juhlia, ei myöhään valvomista, ei surffailua netissä ja mielenkiintoisten blogien lukemista... Ei ennen kuin iltaisin. Yritän tehdä töitä kahdeksan tuntia päivässä. Ei alle, mutta ei paljoakaan yli, sillä liika ahertaminen myöskään ei ole hyväksi. Siinä hajoaa pää. Tänään sujui ihan hyvin. Itse asiassa olen ensimmäisen päivän jälkeen ehkä jopa hiukan edellä aikataulustani. :) Tosin se tulee varmaan takaisin vielä tällä viikolla, kun olen varannut seuraavaan vaiheeseen aika vähän aikaa... Katsotaan nyt.

Suunnitelmani selailu aiheuttaa kutinaa vatsanpohjassa. Sellaista vähän epämiellyttävää kourintaa. En tiedä kumpi pelottaa enemmän: se että aikatauluni ei pidä ja tuotan taas pettymyksen itselleni vai se, että aikataulu pitää ja saan gradun valmiiksi. Se olisi melkoinen elämänmuutos, kun kuitenkin olen tottunut jo yli vuoden verran puhumaan gradustani keskeneräisenä ja kantamaan sitä taakkana takaraivossa joka päivä.

Kyllähän minä haaveilen siitä päivästä, kun käyn publiikissa Turussa ja sen jälkeen teen suklaa-banaanikakun Strömsön ohjeen mukaan ja tarjoan sitä Kivijalassa kaikille. Se vain tuntuu epätodelliselta, utuiselta haaveelta jonka ei ole tarkoituskaan toteutua, vähän niin kuin mökki saaristossa. Todellinen valmistuminen on vähän pelottava ajatus.

Mutta huihai, ei siihen pelkoon pidä nyt jumittua, kun mikään muu ei olisi juuri nyt hyödyllisempää kuin saada tämä tutkinto valmiiksi. Haluan keskittyä uusiin opiskeluihini kunnolla, enkä pysty siihen niin kauan kuin tämä homma on kesken. Tämä on pakko saada pois roikkumasta, että voin nauttia kunnolla uusista ihanista tenttikirjoistani. Ja toisaalta, kaiken tekemäni motivaationa on haaveeni valmistumisesta, jonka jälkeen saisin töitä, jonka jälkeen voisin... Tekee mieli kuiskata: toteuttaa haaveeni lapsesta.