"Täällä keskellä myymälärivistöä oli iso, kolmi-ikkunainen Galuzinien siirtomaatavarakauppa. Sen tikkuiselta maalaamattomalta permannolta lakaistiin kolme kertaa päivässä teen jätteitä; isäntä ja myymäläapulaiset joivatkin määrättömästi teetä aamusta iltaan. Täällä nuori emäntä istui halusta usein kassassa. Hänen mielivärinsä oli violetti, sinipunertava, erikoisen juhlallisissa vihkitilaisuuksissa kirkossa käytetty väri, juuri kukkaan puhjenneen sireenin väri, hänen parhaan samettipukunsa väri, hänen viinikalustonsa väri. Onnen väri, muistojen väri, Venäjällä vietettyjen, vallankumousta edeltäneiden tyttövuosien väri, sekin sinipunertava. Ja hän istui mielellään kaupan kassassa sen vuoksi, että tärkkelykseltä, sokerilta ja lasitölkin tummansinisiltä karamelleilta tuoksuva huone oli uponnut violettiin hämärään, hänen mieliväriinsä."

Yllä oleva lainaus on vain pieni osanen Pasternakin kuvailun taidosta. Tohtori Jura Zivagon kuuluisa elämäntarina on täynnä herkkiä, pieniä kohtauksia, jotka kirjailija herättää eloon niin, että lukija näkee kuvat, tuntee tuulen ja tuoksut. Vastapainoksi tarinaan mahtuu myös pitkiä kuvauksia syntyvän Neuvostoliiton poliittisista kokouksista, tuskaa, verta ja kuolemaa, joissa ei ole mitään kaunista.

Tohtori Zivagoa voi lukea historiallisena romaanina, kuvauksena Neuvostoliiton sisällissodasta ja ajasta ennen ja jälkeen. Sitä voi myös lukea venäläisen kulttuurin ja kulttuuri-ihmisen kuvauksena, sillä Zivago on puhdas humanisti. Eniten Tohtori Zivagoa kuitenkin taidetaan lukea rakkauskertomuksena, ja Laran ja Zivagon suhde onkin yksi kirjallisuuden klassisista ikuisista rakkaustarinoista.

Rakkauden kuvauksena kirja onkin mielenkiintoinen. Se ei nosta jalustalle aviollista rakkautta vaan kertoo suoraan, kuinka inhimillistä on rakastaa kahtakin naista yhtäaikaa. Zivago menee vain kerran naimisiin, mutta tekee lapsia kolmen naisen kanssa. Lara ja Zivago ovat kumpikin naimisissa ja aikovat palata perheidensä luokse, koska rakastavat myös heitä. He ovat toistensa elämänsä rakkauksia, mutta myös perhe on tärkeä. Asetelma on ristiriitainen ja vaikea, mutta sen kurjuudessa ei kieriskellä niin paljoa kuin odotin. Pisteet siitä, tätä nimittäin lukee kiinnostuneempana kuin väsynyttä uikutusta perheen ja rakastajattaren ristipaineesta.

Valitettavasti Pasternak osaa kuvailla tarkasti vain luontoa, mutta ei naista. Romaanin naiset jäävät etäisiksi, lähimmäksi tuleva Larakin jotenkin eteeriseksi. Zivagon naiset ovat koulutettuja (ainakin 2 ensimmäistä) ja älykkäitä naisia, mutta vain sivuosassa. Vaimo Tonja on Zivagolle kirjan alkupuolen tärkein nainen, mutta hän katoaa lähes koko loppuosan ajaksi, jolloin Lara nousee enemmän esiin. Larissa Fjodorovna on selkeä toinen päähenkilö, hänen elämäänsä seurataan myös erillään Zivagosta. Muut naiset joutuvat tyytymään vain lavasteen rooliin.

Tämä naiskuva jäi minua vähän vaivaamaan, muuten Tohtori Zivago oli ehkä vaisumpi kirja kuin odotin.