Merete Mazzarella on taitava kirjoittaja. Hänen viime vuonna ilmestynyt Fredrika Runebergin elämäkertansa on sujuvaa, populaaria historian tai kirjallisuuden tutkimusta. Alaviitteet ovat paikallaan, mutta Fredrika Charlotta o.s. Tengströmiä (Tammi 2007) lukiessa viitteet unohtuvat ja lukija vain uppoaa 1800-luvun alun naisen elämän eri puoliin.

Fredrika Runebergista on kirjoitettu elämäkertoja ennenkin, ja Mazzarella hyödyntää aikaisempaa tutkimusta vertaillen ja kriittisesti. Hänen oma näkökulmansa Fredrikaan on luonnollinen ajatellen Mazzarella työtä pohjoismaisen kirjallisuuden professorina: kirja painottuu selvästi Fredrikan kirjalliseen tuotantoon, teosten analyysiin ja hänen kirjallisen uransa arviointiin. Minusta se on mielenkiintoista, sillä kirjallisuudentutkimus on itselleni vieras tieteenala. Luin innokkaimmin kirjan sitä osuutta, jossa Mazzarella käy seikkaperäisesti läpi ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin, Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä juonta ja merkitysrakenteita.

Toisaalta historioitsija minussa olisi toivonut vielä enemmän kontekstointia. Olisin halunnut kuulla tarkemmin ja laajemmin, miten Fredrika Runebergin tekstit osuvat omaan aikaansa, 1800-luvun puolivälin tienoon Suomeen. Merete Mazzarella rinnastaa Fredrikan ruotsalaisiin naiskirjailijoihin, mutta vielä tiiviimpi kontekstointi olisi ollut kiinnostavaa. Kirjallisen tuotannon painottaminen on karsinut elämäkerrasta pois esimerkiksi Fredrikan yhteiskunnallisen roolin osuutta - hän esimerkiksi oli perustamassa Porvooseen Rouvasväenyhdistystä - ja naisemansipaatiota koskeviin teksteihin viitataan vasta teoksen loppupuolella. Samoin ajattelee esim. Keskisuomalaisen arvostelija, mutta HS kehuu tällä kertaa enemmän. Hesarin arvostelun otsikko "Nainen joka halusi olla todellinen kirjailija" on Mazzarellan piirtämän Fredrika Runebergin kuvan mukaan erittäin osuva.