Kuten arvelinkin, tänään on kaikki taas ollut ihan ok. Nukuin hyvin, heräsin aamulla aikaisin ja olin jo yhdeksän maissa kirjastossa lukemassa. Tapasin kavereita, olin luennolla, luin vähän laiskasti ja menin tenttiin. Uskoisin sen menevän läpi, vaikka en ihan täysillä panostanutkaan vastaamiseen. Joka kysymykseen kuitenkin jotain kirjoitin. Sävelsin museoiden arvoluokituksen hyödyistä ja haitoista, keksin asioita tietotekniikasta dokumentoinnissa (en muista että tästä oli puhuttu, joten sovlesin) ja niin edelleen. Kai minä läpi pääsen, arvosana ei vähempää voisi juuri nyt kiinnostaa.

Olin ennen tenttiä ja sen jälkeen hurjan hyvällä tuulella ja suostuin iloissani, kun Markus ehdotti huutokauppaan menoa tenttini jälkeen. Olin aiemmin sanonut hänelle, että kertoo kun seuraavan kerran on menossa Huutokauppakamarille, että haluan mukaan. Olen ollut huutokaupassa joskus lapsena viimeksi.

Ja se oli mielenkiintoista! Kun koko viikon olen kuunnellut luentoja etnologiatieteiden metodeista, niin väistämättä aloin arvioida huutokauppatilannetta siitä näkökulmasta: millaisia tehtäviä ihmisillä on siellä, miten ihmiset ovat sijoittuneet, millaisia käyttäytymistapoja huutokaupassa on, miten ihmiset toimivat jne. Minulla ei ollut yhtään rahaa, enkä tiennyt käykö siellä pankkikortti (enkä kehdannut kysyä kun tulin myöhässä), mutta se oli ehkä ihan hyvä, eipähän tullut ostettua mitään. Markus huusi itselleen kaksi tuolia, ja autoin häntä viemään ne ylioppilaskylään.

Tähän asti olen vain katsellut Huutokauppakamarin ikkunoista sisään, mutta nyt päätin mennä käymään siellä joku päivä. Huutokaupassa oli myytävänä muutama jatkosodan aikana rintamalla puhdetyönä tehty rasia, päätin hankkia sellaisen joskus jos halvalla saan. Korurasiani on jo täynnä, sellainen olisi täydellinen minulle toiseksi rasiaksi, olen kuitenkin jatkosodan tutkija - ainakin jollain tapaa.

Kotimatkalla soitti Henriikka ja juttelin hänen kanssaan tunnin - oli ihanaa kuulla jo hänen äänestään, että pitkään jatkunut stressi ja vaikeudet ovat vähän hellittäneet. Kotona otin viimein tenttikaljani ja nyt olen aivan valmis nukkumaan. Ihanaa, että huomenna tarvitsee mennä vasta kymmeneksi yliopistolle. Ja ihanaa, että se tentti on ohi, se on kuitenkin roikkunut tekemättömänä joulukuusta asti.