Nappasin tämän kirjan mukaani kirjastosta kauniin kannen perusteella - kirjailijasta en tiennyt mitään ennakolta. Ajattelin, että voisin lukea pitkästä aikaa jotain irlantilaista, ja olihan se kieltämättä mukava piristysruiske tähän kesälukemistoon. Lukemani kirja on Niall Williamsin (s. 1958) toinen romaani. Lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja joitakin Irlantiin liittyviä matkakirjoja tai sen tapaisia.

Niin kuin taivaassa on minusta aika tyypillinen nykyaikainen irlantilainen romaani. Maata ylistetään vaivihkaa: huolimatta jatkuvasta vesisateesta ja kuraisista teistä on luonnon vihreys omaa luokkaansa. Jotain samankaltaista tunnelmaa on mielestäni kuuluisan Maeve Binchyn romaaneissa: lämmintä, ihmisläheistä kuvausta, jossa jokaisella yksilöllä on oma, kertomisen arvoinen tarinansa.

Niin kuin taivaassa kertoo Stephen Griffinistä, joka on yksinäisyyteen jumittunut historianopettaja (!). Hän rakastuu, mikä saa myös hänen isänsä ponnistelemaan viimeisillä voimillaan poikansa hyväksi. Stephenin rakkaus on palvovaa ja ylitsevuotavaa - minä ahdistuisin sellaisessa suhteessa - mutta kaikki tuntuu olevan juuri kuin taivaassa. Williams pitää kuitenkin kirjan loppuratkaisua hyppysissään pitkään, ennen kuin paljastaa, toistuuko Stephenin elämän onnettomuuden tragedia uudestaan, kuin kohtalon viiva, suorana,  verisenä ja traumatisoivana.