Eiliseltä jäi vaivaamaan eräs ohjaajani kommentti. Hän kertoi löytäneensä sattumalta blogiini, jossa hänen mukaansa kirjoitin mm. hänen virastaan meidän laitoksellamme. Kielsin heti, sillä joskus taannoin sain opetuksen enkä sen jälkeen ole kirjoittanut ihmisistä heidän nimillään. Oma nimeni on täällä esillä, samoin kaupunkini ja laitoksellekin on linkki, mutta mielestäni en ole käyttänyt kenestäkään nimiä vähään aikaan, joten ohjaajani löytämä blogi on oltava jonkun muun. Vai olenko? Onko muistini tosiaan niin hatara, että olisin käyttänyt ohjaaja nro 3:sta muutakin kuin numerotunnistetta? En halua tehdä niin, sillä ihmisten pitää itse saada valita, mitä heistä julkisesti kirjoitetaan. Toki läheiset ihmiset tietävät muutenkin, kenestä on kyse, mutta minä en haluaisi käyttää nimiä täällä. Mutta olenko tehnyt niin huomaamattani? Pääni on nykyään kuin seula, joten epäluottamus omaan järkeen ja muistiin vaivaa.

Nímien käyttämättömyys on toisaalta aika tasapäistävää. Kirjoitan usein tehneeni jotain ystävän tai ystävien kanssa ilman mitään erottelua, kuka on kyseessä. Asiaa auttaisi lempinimikäytäntö, joka toimii siskollani joidenkin ystävien kanssa. Jos siis, hyvä ystäväni, haluat minun käyttävän sinusta jotain nimeä täällä, niin anna ehdotuksia. :)

Toinen minua mietityttänyt asia on paljon konkreettisempi ja turhamaisempi. Kun on taas nuo hiukset leikkaamista vailla. Sisko on luvannut toimia jälleen kampaajana kunhan ensi viikolla ehdimme. Pohdinta on vain hiusmallissa. Olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut tässä mallissa ja pidän tästä (paitsi nyt, kun se on ylikasvanut), vaikka aluksi vähän olikin tottumista. Nyt siskollani on kai jälleen jokin uusi ehdotus ja visio, millaiseen malliin pääni muotoillaan. Olen kauhean huono ottamaan riskejä ja vielä huonompi sopeutumaan muutoksiin, joten turvallisuushakuinen minä vinkuu, että pidä tämä malli, lyhennä vain kuntoon. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että siskoni hiusleikkaukset ovat aina olleet onnistuneita, kunhan vain muutaman päivän totuttelen niihin. Eli kannattaisi vain antaa hänelle vapaat kädet. Irokeesista kieltäydyn vieläkin, kun eräällä ystävälläni on pieni sellainen, enkä halua olla liikaa samis, nyt jo muistutamme hiusmalliltamme toisiamme. Mutta nyt olen siis vaiheessa, jossa katselen ihmisten kampauksia ja luen lehdistä vain lyhyttukkaisten naisten kuvat etsien jotain vinkkejä omaan tukkaani.

Lähden tänään Turkuun pikaiselle yhden yön vierailulle ihan vain tapaamaan ystäviä, joita huomasin vähän aikaa sitten ikävöiväni kovasti. Turku on kaunis ja lempeä ja minä olin onnellinen siellä viisi vuotta, mistä kiitos hyville ystäville. Tänä keväänä tuleekin vielä useita Turkumatkoja.