Tänään käynnistyy koko kevään odotettu Tapaus, museologian ainejärjestö Diaarion järjestämä valtakunnallinen seminaari Tutkiva museo. Olen siellä töissä torstain ja perjantain, päivät vahtimassa narikkaa ja iltatilaisuudessa tarjoilemassa ja kaatamassa kahvia, joten tuskin ehdin kovin montaa luentoa nähdä. Harmi, sillä luvassa on mielenkiintoisia puheenvuoroja.

Olen seurannut seminaarin järjestelyjä sivusta, ja en voi kuin ihalla järjestävän työryhmän panosta. Diaario järjestää kaksipäiväisen seminaarin joka vuosi, ja se on pikkuruiselle sivuainejärjestölle melkoinen urakka. Silti seminaarit ovat tunnetusti laadukkaita ja niillä on oma paikkansa museoväen keskuudessa. Kokonaan opiskelijavoimin järjestetty kaksipäiväinen seminaari saa kyllä minut  nostamaan hattua aktiivisille museologian opiskelijoille! (Tarkennetaan nyt vielä, etten laske itseäni kuuluvaksi siihen porukkaan, sillä olen ollut järjestelyissä hyvin vaisu. Vain päivätyöläinen.)

Kohta pitääkin jo lähteä. On vain vähän hämmentynyt olo. Olen mokannut tietämättäni, ja nyt en tiedä miten voisin asian korjata. Menneitä ei saa tekemättömäksi, on kai vaan otettava opikseen ja olla tekemättä samoja virheitä toiste. Kunpa oppisinkin jonain päivänä ajattelemaan ennen kuin toimin.