Köyri, keyri, köyry, keuru ja kekri. Sama juhla, monta nimeä. Kekri on perinteinen sadonkorjuujuhla, jota on vietetty eri tavoin eri puolilla Suomea. Teema on kuitenkin ollut sama: on juhlittu talteen saatua satoa, kiitetty siitä ja aloitettu tavallaan uusi maanviljelyksen vuoden kierto.

Minä juhlin sadonkorjuuta tänä vuonna Suomen maatalousmuseon Saran Musiikkia Köyritulilla -juhlassa. Oikeastaan menen töihin sinne, tästä sovittiin jo kesällä. Töistä huolimatta uskoisin kuulevani tänä iltana myös musiikkia. Erityisesti odotan kansanmusiikkia rockina soittavan Pohjannaulan keikkaa - ovat kuulema melko mahtavia livenä.

On hauskaa lähteä pitkästä aikaa Loimaalle. Tuntuu, että viimeisen työpäiväni jälkeen on tapahtunut jo niin paljon, vaikka oikeastaan aikaa ei ole kulunut kuin kuukauden verran. Kivaa nähdä työkavereita taas!

Jos museolle olisi vaikka hankittu ne kesällä puhutut siat, niin voisin tehdä köyritaikoja. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan sialla ratsaminen kekrinä oli keino ennustaa: "Jos sika vei pahnaan, ei miehestä ennen uutta keyriä ollut tietoa, jos se ryntäsi portille, kosija ilmaantui." Mutta ilman sikaa joudun elämään jännityksessä, voi ei...