Suuri runoilija on erehtynyt pahasti:

Laulu onnesta

Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell' aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen,
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.


Ei se noin mene, ei ainakaan minun kohdallani. Minä en pysty olemaan hiljaa nyt ja menemään korpeen hihittelemään riemuani, vaan haluan julistaa sen koko maailmalle: minä sain töitä kesäksi! Haastatteluni oli menestys ja täten olen vastaanottanut ensimmäisen museoammatillisen työni. Kesäoppaan työ, ei sen kummempaa, mutta tuntuu ihan hirmuisen hyvälle, sillä kuten olen varmaan kertonut, minulla ei ole paljoakaan kokemusta työhaastatteluista, sillä olen ollut vanhempieni yrityksessä töissä suurimman osan elämääni.

Tuntuu uskomattoman hyvältä, että joku haluaa juuri minut töihin. Tekemään niitä asioita, joihin minulla on koulutus, mutta ei työkokemusta. Välillä tulee epäuskoinen olo, välillä olen varma että joku on erehtynyt tai sitten ainakin tulen mokaamaan koko homman pahasti - mutta onneksi nuo puuskat ovat ohimeneviä. Suurimman osan aikaa olen vain todella, todella iloinen.

Tämä työ tuo mukanaan sellaisen ihanan asian, että pääsen kesäksi Turkuun. Siitä tulee mainiota, Turku on ihana kesäkaupunki ja siellä on paljon ystäviä! Kesästä on tulossa työntäyteinen ja varmasti kiireinen, mutta en minä muuta toivoisikaan. Työtä ja laadukasta seuraa, siinä onnistuneen kesän resepti. Toki asiassa on vielä monta mutkaa, kuten 60 kilometrin työmatkan järjestelyt, mutta onhan tässä aikaa miettiä käytäntöjä. Kaikki järjestyy kyllä.

Niin, tuleva työnantajani on siis Suomen maatalousmuseo Sarka. Se on Loimaalla. Olen käynyt siellä vain yhden kerran, siis nyt haastattelussa, joten jos jollakulla on kokemuksia, niin otan ilolla vastaan!

Vielä Leinon runosta: pitäisi kai suojella onnen aihettaan ja olla rehentelemättä (eli kertomatta?) siitä muille, mutta miten minä voisin peittää tämän onnellisuuden? Eräs hyvä kaverini haki Sarkaan myös, eikä hän päässyt. Minulla on paha mieli siitä, sillä kesä olisi ollut vielä astetta parempi, jos olisimme voineet olla samassa työpaikassa. Silti minä iloitsen nyt, enkä tarkoita riemullani pahoittaa hänen tai kenenkään muun vielä kesätyöpaikattoman mieltä. Mutta miten minä voisin iloita vain hiljaa? Oli surua tai iloa, minä pidän siitä aina ääntä. :)