Museologian seminaari Mitä museo myy? toi Jyväskylään ystävän Turusta. Hän yöpyy uudessa kodissani ja olimme tänään yhdessä seminaarissa. Liukenin paikalta kesken iltapäivän, sillä mieli paloi työhuoneelle, kun seminaarin aihe ei varsin läheltä liippaa omaa tutkimusta. Seminaarin iltatilaisuus Suomen käsityön museolla tulee varmasti olemaan hauska, ja jos vain suinkin energiaa riittää, haluaisin viedä ystäväni Vakiopaineeseenkin käymään illalla.

Tänä aamuna oli hauskaa toimia turistioppaana Seminaarinmäellä. Huolimatta hengitystiet tukkivasta pölystä on Jyväskylä kaunis auringonpaisteisena kevätpäivänä. Iloisena ja ylpeänä kuljetin vierastani etnologian ja historian laitoksella, yliopiston kirjastolla, Villa Ranassa ja puhua palpatin kampusalueen kerroksellisesta arkkitehtuurista minkä vain ehdin. Minä vain viihdyn täällä niin kovin hyvin, viihdyn Jyväskylässä ja ennen kaikkea keskisuomalaisessa maisemassa, jossa on mäkiä, metsiä ja järviä vuorotellen. Minulla on tapana sanoa, että keskisuomalainen maisema on sielunmaisemani, maisema jossa olen parhaiten omillani, onnellisin ja tasapainoisin. Maisema, johon kauneimmat uneni sijoittuvat. Kaiken tämän tajusin vasta oltuani täältä poissa. On ollut yllättävää havaita, että minulla ehkä on melko vahva keskisuomalainen identiteetti, jos sellaista edes voi olla olemassa. En ole pitänyt itseäni kotiseutuihmisenä, mutta sielunmaisemaani minä rakastan, ja viihdyn tässä kaupungissa, ja juuri nyt toivoisin voivani työskennellä lopun ikäni Jyväskylän Seminaarinmäellä.

Onneksi ihminen voi olla onnellinen myös pienissä ympyröissä, eikä ole pakko haluta kauas ja pois ja suurempaan. Täällä viihtyminen on ihan sallittua, ihan luvallista.