Ihastuttavat pienet juhlat hyvien ystävieni kanssa tänään! Alkumaljoina kuoharia. Ruokaa, hyvää seuraa (kuusi henkeä, juuri hyvä määrä) ja luontevaa juttelua, leppoisa tunnelma. Ja lopuksi Jane Eyren vimppa jakso. :)

Juhlan aiheena oli valmistumiseni, vaikka se ei vielä olekaan virallista. Luultavasti olisimme kokoontuneet tällä porukalla muutenkin, sillä myös Helsingin vahvistukset ovat pääsiäislomalla Keski-Suomessa. Hyvä tilaisuus siis syödä Suussa Sulavaa Suklaakakkua heidänkin kanssaan nyt, ensi viikolla kun todistus (toivottavasti) saapuu, niin he jäisivät vaille herkuttelua.

Olen ollut iltapäivästä asti hiukan pökerryksissä. Sen aiheutti sähköposti, jonka sain (ja joka tulostettuna on toistaiseksi ainoa tieto, mitä valmistumisestani on paperilla). Tätä viestiä edelsi sähköpostikeskustelu, jossa sain tietää graduni tarkastuslausunnon olevan nyt laitoksen johtajan pöydällä hyväksyttävänä, ja voisin parin päivän kuluttua tiedustella tiedekunnan kansliasta tuloksia. Sen pitäisi ymmärtääkseni olla enää vain muodollisuus, laitoksen johtajaa tuskin kiinnostaa tippaakaan minun arvosanani muuttaminen, hän ei ole työn tarkastaja. Kysyin, voisinko saada tietää ehdotetun arvosanan, että olisi jotain mitä kertoa perheelle kakkukahvilla pääsiäisenä. Ja vastaus:

"Tervehdys,
Arvosanaehdotus on laudatur.
Onnitellen hyvästä tutkielmasta, - -"

Minulla on hyvin suuria vaikeuksia uskoa tätä todeksi. Hyvin suuria. Minä en ole niitä, jotka kirjoittavat laudaturin graduja. Ne ovat ihan toisia ihmisiä. En minä. Ehkä tämä on uni, josta kohta herään.