Minä ihan totta en tiedä mitä kannattaisi tehdä noiden etnologian opintojeni kanssa. Tänä aamuna tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo syksyllä: tarkistin opintorekisteriotteesta opintojeni tilanteen ja laskin, paljonko aineopinnoista puuttuu. Puuttuu paljon.

Jatko-opintojani vartenhan minun ei periaatteessa tarvitsisi tehdä viime syksynä aloittamiani etnologian opintoja enää lainkaan. Hyötyähän siitä olisi, totta kai, jos kerran aion etnologista väitöskirjaa vääntää, mutta mitenkään pakollisia nuo opinnot eivät ole. Minua vain ärsyttää jättää asioita kesken, joten keskeneräinen opintokokonaisuus on minun maailmassani tehtävä valmiiksi. Olin siksi ajatellut, että teen aineopinnot valmiiksi - eihän niistä nyt enää paljoa puutu! Ai ei vai? Koossa on aineopintoja vasta 25op ja 55 tarvitaan.

Suunnitelmani oli tehdä puuttuvat paketit esseillä. (Kandiseminaariahan en tee, joten sekin osuus täytetään muilla sisällöillä, näin sovittiin viime keväänä.) Tulisi samalla ylläpidettyä kirjoitustaitoa ja muutenkin asiat menevät perille paremmin, kun niitä prosessoi itse eikä vain lue. Mutta 30 opintopisteen edestä esseitä!? Siihenhän menee ikä ja terveys, kun olin ajatellut hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä nyt ennen joulua. Ei taida tapahtua, vaikka korvaisinkin yhden osion luento+lukupiiripaketilla keväällä, jolloin esseesuorituksille jäisi vain 22op.

Onko kenelläkään kokemusta tilanteesta? Tai vihjeitä, mitä kannattaisi tehdä? Entä KELA, onko kenelläkään kokemusta aiheesta "olin vielä keväällä perustutkinto-opiskelija, hain lisätukea, mutta nyt en oikeastaan olekaan enää kun teen jatko-opintoja, mutta kai ne lisäkuukaudet siihenkin on tarkoitettu, ette kai ota niitä minulta pois?" Lykkään Kelalle menemistä, kun pelottaa, mitä sieltä tulee eteen.

Otin ylös muutaman kirjan ja menen tänään kirjastoon lukemaan, jos vaikka saisin hahmoteltua esseen teeman. Toisaalta on sellainen olo, että teen ehkä turhaa työtä, jos koko suunnitelmani opintokokonaisuuden täyttämisestä on ohjaajien mielestä naurettava. Mutta jotain hyödyllistä on tehtävä. Alan turhautua tähän hengailuun, tarvitsen järkevää tekemistä. SKR:n hakemus lähti postiin eilen, huomenna vien jatko-opiskelijahakemukseni ohjaajalleni ja sitten vain odotan seuraavaa vaihetta.

Eilinen melkein-pelkästään-kotona-päivä teki ihan hyvää. Kurkussa on vieläkin kaktus, mutta vähemmän piikikäs sellainen.