Minulla on hullu tunne, kuinka kaikki ympärillä olisi jatkuvassa liikkeessä juuri nyt.

Osa liikkeestä on lähelle, osa kauas, osa vielä kauemmas. Eräs ystävä muuttaa Helsinkiin, toinen Turkuun. Nannander taas lentää aivan muutaman päivän kuluttua Costa Rican kautta Meksikoon puoleksi vuodeksi. Joku ympärillä hakee vaihtoon Ameriikkaan.

Siskokin on liikkeessä: vaikka hänen muuttonsa tapahtuu Helsingin sisällä, tuntuu sen minun luonani asti sähkönä ja suunnitteluna. Pohjois-Karjalaa asuttava ystäväpariskunta muuttaa myös, eivätkä juurikaan lähemmäs - heidän elämänsä tosin on isoja muutoksia täynnä muutenkin kuin fyysisenä liikkeenä. Perheessäkin on tärinää ja liikettä ja valmiustilaa suuriin muutoksiin, mutta toistaiseksi odottavalla kannalla.

Minä seison paikallani ja koetan muistaa, miksi ja miten teinkään työtäni keväällä, kun lähdin iloisena työhön joka aamu ja nautin siitä mitä tein. En ole vieläkään aivan ehjä viimeviikkoisen jäljiltä. Mieli haluaa liikkeelle ja mietin jo, olisiko nyt jo aika vaihtaa kaupunkia, kahden vuoden jälkeen. Mutta ei, lähteminen nyt olisi pakenemista, ja se ei auta mitään ja olisi raukkamaista, joten jään tänne ja yritän saada ympäröivään liikkeeseen jotain tasaista, jotain pysyvää, jotain joka ei lähde eikä liiku vaan on siinä paikallaan aina kun kaipaan, ja joka saa minut unohtamaan oman kaipuuni lähteä pois.

Taidan käydä kirjastossa paljon tänä kesänä. Liikettähän se on sekin, hyllyjen välissä kulkeminen ja sormen liuttaminen pitkin kirjojen selkämyksiä.