Nuukuusviikko lähenee loppuaan, mutta nuukailu tietysti jatkuu osana elämää aina. Vielä kuitenkin haluan keskittyä hetkeksi miettimään torstain ja perjantain teemoja ja omia mahdollisuuksiani muuttaa tapojani.

Torstaina teemana oli ruoka.

Uuden vuoden tienoilla tekemäni päätös syödä lihaa vain kahdesti viikossa ei ole aivan pitänyt, mutta se on lisännyt kasvisruokien syömistäni. Kotiin en ole ostanut lihaa ruoanlaittoa varten kuin kerran - se on vieläkin käyttämättä pakasteessa. Niin ja muuttotalkoolaisille tehtyyn hernekeittoon lisäsin pekonia. Teen kotona yleensä kasvisruokaa, jota sitten otan evääksi työpäiviin. Eväsleipien väliin silloin tällöin ostan kinkkua, harvoin kuitenkin. Yliopiston ruokaloissa valitsen kasvisvaihtoehdon useammin kuin liharuoan. Päätökseni mukaisesti en ole syönyt kanaa montaakaan kertaa tämän vuoden puolella. Sen vaikutuksesta ekologiseen selkäreppuuni en tiedä, mutta kana ei vain ole eettistä lihaa minun mielestäni.

Kerään tietenkin biojätteen erikseen, enkä heitä kovin helposti ruokaa pois. En juo kahvia, vaan Reilua teetä. Leivon itse ja laitan ruokaa, niin etten hirmu paljoa käyttäisi eineksiä, vaikka välillä kyllä sorrun niihinkin. Ostan luomuna ainakin viljatuotteet ja maidon, toisinaan myös kasvikset ja muitakin tuotteita. Ulkomaisia hedelmiä olen syönyt todella vähän koko talvena.

En haluaisi ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi, sillä rakastan joitakin liharuokia. Mutta edelleen (kuten vuodenvaihteessakin) toivon voivani vähentää lihansyöntiäni, ja toivoisin voivani joskus valita myös luomulihaa.

Perjantaina Nuukuusviikon teemana on vapaa-aika ja matkailu.

Uintiharrastukseni kuluttaa järjettömästi maapalloa. Onneksi kohta tulee kesä, niin voin uida järvessä. Uimahalli on kuitenkin iso tiiliskivi ekologisessa selkärepussani. Muita kuluttavia harrastuksia minulla ei olekaan, vapaa-aika kun tulee vietettyä kotona. Harrastukseni liittyvät tavaroihin ja kuluttamiseen eli voisin käyttää kirjastoa vielä enemmän ja ostaa vähemmän kirjoja.

Matkustan julkisilla kulkuvälineillä ja enimmäkseen kotimaassa. Ulkomailla käyn harvoin; edellisestä matkasta on kaksi vuotta, ja kesäkuussa lähden siis seuraavan kerran. Kohteeni ovat Euroopan sisällä.

Tämä ei oikeastaan liity kulutukseen, mutta vapaa-aikaan kyllä. Eilen olin melko stressaantunut ja kireä, kun koko viikon olen tehnyt pitkää päivää ja kirjoittanut. Nannander kuuli kireyden äänessä ja kiskoi minut kävelylle viereisen järven rantaan. Emme me kauaa kävelleet, emmekä mitenkään nopeasti, mutta aurinko paistoi eilen ihanasti ja kevät oli kaunis. Kävelylenkki teki tosi hyvää, mieli rentoutui ja sain paremmin unta itkuntuherruksen sijaan. Kunpa muistaisin tehdä tuota useammin, kun vanne ohimon ympärillä kiristyy.

Tänään en tee töitä, vaan lähden (kimppakyydillä) Turkuun juhlimaan 50-vuotiasta ainejärjestöä Kritiikkiä. (Kirpparilta ostetussa puvussa, totta kai.) Palaan takaisin jo huomenna (junalla).

Tänään on Keski-Suomen päivä. Hyvä maakunta!