Serkkuni meni naimisiin eilen. Hän oli komea frakissaan ja niin onnellisen näköinen, ettei sitä oikein liikuttumatta voinut katsella. Morsian oli kaunis kuin Lumikki, ja häät olivat ehkä hauskimmat sukulaishäät, joissa olen ollut.

Kunnolliset, rehelliset maalaishäät ovat kyllä parasta. Yksityiskohdat olivat morsiusparin näköiset, mutta peruskaava juhlissa oli hyvin perinteinen. Aitoon markkupölösmäiseen tapaan kaikki olivat vähän jäykkiä ensin ykköstamineissaan, mutta vähitellen hymyt levenivät, kun miehet ja osittain naisetkin kävivät jo pääruoan aikana autoilla omilla pulloillaan. Sahtitonkka kannettiin esiin ja sen makua analysoitiin: "Kyllä muuten on hyvää sahtia! Kuka tän on tehny?" Ja boolitonkka (olikohan se itsetehty kilju boolinpohjana vain läppä?) tietenkin siihen viereen vähän myöhemmin. Lapset juoksivat ulkona posket punaisina, tytöt vähän varovammin kuin tavallisesti, kun jalassa kuitenkin oli ensimmäiset korkokengät joissa parhaassa tapauksessa oli timanttiperhonen. Vanhempi väki istui penkeillä ja puhui ja juopui, nuoremmat aikuiset kulkivat enemmän konferensseissa ja tanssivat humppabändin vaihduttua rokimpaan.

Häät olivat myös samalla tilaisuus tavata kaikki serkut yhtä aikaa. Meitä on vain kahdeksan, meidän perheemme mukaan lukien, ja minä olen nuorin. Serkkuni ovat aivan ihania ihmisiä jokainen. Erilaisia persoonallisuuksia, joiden joukossa välillä tulee ulkopuolisuuden väristyksiä, mutta vain ohimennen. Paikkakunnan väki on kaikki jotakuinkin tuttua, minulle vähän vieraampaan kuin siskolleni ja veljelleni, mutta häävieraiden joukossa oli paljon ihmisiä, jotka ovat nähneet minut vaipoissa. Siskoni kanssa nautimme saamastamme huomiosta; Ee oli heti morsiamen jälkeen illan sädehtivin tähti (sori vaan, kaaso), ja hänen vierellään minäkin sain osan kimalteesta. Veljemme kuunteli vieressä, kun siskon ja minun sääret kilpailutettiin; olin jo voittamaisillani, kunnes Ee sanoi potkaisevansa kovaa jos tuomari valitsee väärin, joten jäin kakkoseksi. Paha.

Serkut kertoivat, millaisen testin järjestävät, jos minä tai sisko joskus tuodaan joku mies käymään. Testi sisälsi mm. katajaista saunavastaa ja pappatunturilla ajoa alasti. Ja jos siitä testistä ei selviä, niin turha on mieskin, todettiin lopuksi. Luonnollinen seuraus keskustelusta oli, että meille piti tietysti löytää miehet paikan päältä. Siskolle serkku melkein löysikin sopivan, minä pakenin konferenssista siiinä vaiheessa, kun hän totesi: "Ukkomies! Sellainen sopisi sulle, ne on kuule kestäviä! Täällä niitä on paljon!" Kaikki nuo ihanan naurattavat jutut, joiden rivien välistä olen lukevinani rakkautta - vaikka eihän sukulaisten kesken nyt r-sanaa käytetä, ei ainakaan Suomessa ja pienessä maalaispitäjässä, ei edes keväisenä yönä kun juhlitaan häitä. Mutta voi miten suku on sitten kuitenkin parasta.

Minulla oli hauskaa, ihan todella ja osittain vastoin odotuksia. Päänsärky hävisi tänään ilman buranaa auringonpaisteessa, kun haravoimme siskon kanssa pihaa ja nauroimme illan jutuille. Hiljainen ajatus ylöspäin onkin tänään ollut: Älä anna minun kermaperseistyä liikaa. Haluan pystyä nauttimaan tästä paikasta, näistä ihmisistä ja tästä välittömyydestä, enkä halua etääntyä suvustani ja hautautua liikaa siihen akateemisen jäykkään selkäänpuukotusmaailmaan, jossa arkeani elän.