Pääsin eilen mukaan ystävättäreni tyttären päiväkodin kevätjuhlaan. Otin siellä kyllä kuviakin, mutta kun en ole kysynyt lupia lasten vanhemmilta kuvien julkaisuun, niin jätänpä laittamatta niitä tänne, ihan vain kohteliaisuudesta.

Koko päiväkoti-instituutio on ollut minulle hyvin vieras, sillä itse kasvoin kotona. Vasta tutustuminen tähän perheeseen ja Pikkutytön hoitaminen on vienyt minut ensimmäisiä kertoja päiväkodin oven sisäpuolelle. Kaikki on ollut uutta, jo pelkästään lapsen vieminen sinne aamulla ja hakeminen iltapäivällä. Kun ensimmäistä kertaa vein Pikkutytön tarhaansa (siitä on jo aikaa ehkä pari vuotta), en olisi millään raaskinut jättää häntä sinne, teki mieli itkeä haikeudesta. Tänä aamuna tarhaan vieminen ja hyvän päivän suukot ja halaukset sujuivat jo rutiinilla. :) Pikkutyttö on niin rutinoitunut päiväkodinkävijä, että siinä ei oikeastaan tarvitse kuin kulkea perässä. Sekin oli herttaista, miten häntä oli jo tänä aamuna odotettu. Vein hänet sinne vähän tavallista myöhemmin, sillä söimme aamupalan rauhassa yhdessä kotona. Kiireisiä, aikaisia aamuja tulee tänä kesänä ihan riittävästi, kun minulla alkaa työt. Kun tulimme eteiseen ja Pikkutyttö otti takkiaan pois, oli eräs pieni, vähän kehityshäiriöinen poika ja odottamassa häntä, ottamassa kädestä kiinni ja halaamassa: kivaa kun tulit!

Eilinen oli kuitenkin minun ensimmäinen kevätjuhlani päiväkodissa. Voitte vain kuvitella, miten hykertelin niiden lasten suloisuutta: itse tehtyjä ohjelmanumeroita, jotka menivät jännittävän tilanteen takia sitten vähän miten sattuu, mutta pääasia oli, että esiinnyttiin vanhemmille ja saatiin lopuksi jäätelöt.

Selitykseksi niille lukijoille, joille elämänpiirini on etäisempi: olen muuttanut kesäksi Turkuun erään erittäin hyvän ystävättäreni luokse. Hän on 6-vuotiaan Pikkutytön yksinhuoltaja. Kutsuttakoon ystävätärtäni  tässä vaikkapa Vuokraemännäksi. Asun heillä ja hoidan tyttöä joka toinen viikko, jolloin äitinsä on töissä laivalla.