Ensimmäistä kertaa sain minäkin kokea force majeuren voiman: eilinen teatteriesitys oli peruttu sairastapauksen vuoksi. Voi pettymystä, sillä kyseisestä kappaleesta on enää kaksi näytöstä, enkä pääse kumpaankaan! Harmiharmiharmi! Toisaalta tällä hetkellä tilini ottaa mielellään takaisin ne rahat, jotka maksoin lipusta huhtikuun alussa, kun vielä luulin olevani kohtalaisen selvillä vesillä budjetin suhteen. Teatterin sijaan kävimme ostamassa maitoa ja kananmunia ja paistoimme lettuja Kubricin Kellopeliappelsiinin seuraksi. Hyvä ilta siis kuitenkin!

Tällä hetkellä olen vanhempieni luona maalla. Täällä kevät tuoksuu ilmassa vahvemmin kuin kaupungissa, missä kevät tuoksui vain hetken, ennen kuin peittyi katupölyn alle. Pihanurmikko kaipaa haravaa, ehkäpä suoritan sen pääsiäislomalla. Tuntuu hyvältä, että pääsiäinen on tulossa. Vaikka aionkin tehdä niinä päivinä niin "oikeita" töitä kuin opiskeluakin, odotan lyhyttä lomaa kovasti yhdestä isosta syystä: siskonikin tulee Keski-Suomeen. Hyvä asia, että näemme pitkästä aikaa.

Tulin kotiin, sillä seuraavat pari päivää olen autokuskina isälleni. Hän on menossa huomenna sydäntutkimuksiin keskussairaalaan, eikä saa ajaa sinne itse, joten minä vien hänet. Isä jää sairaalaan ainakin tiistaihin asti, joten minä pidän autoa siihen saakka. Hauska mahdollisuus tehdä jotain, mitä ei yleensä voi tehdä, vaikka en ihan heti keksikään, mitä se olisi. Ehkä käyn Palokan Euromarketissa, jee! :) Pienet on huvit.

Totta puhuen olen huolissani isästä. Enemmän huolissani kuin osaan sanoa, huolissani ja turhautunut voimattomuudestani auttaa tai vaikuttaa asioihin. Tätä asiaa en voi korjata, luen kuinka monta kirjaa tahansa, suoritan kuinka monta opintopistettä tahansa, teen sitten ihan mitä vaan. Isäni sairaudet eivät ole minun käsissäni.