JYY:n ympäristövaliokunta järjesti retken luonnonpuistoon Saarijärvelle, Kulhanvuoreen ja Syväojan rotkolle. Hieno reissu (kiitos vaan matkaseuralle), vaikka venähtikin pidemmäksi kuin oli suunniteltu. Selkä- ja jalkalihaksissa tuntuu, että urheiltu on, vaikka luonnossa liikkuminen on niin epä-suorittamista, ettei se edes tunnu urheilulta, vaikka hiki tulee ja välillä mentiin jyrkkiä rinteitä jalat maitohapoilla.

Parasta oli joki, joka kuohui sulamisvesissään niin ettei sitä voinut olla ihastelematta. Myös harjut ja niiden päältä avautuvat maisemat olivat upeita - keskisuomalaista maisemaa parhaimmillaan. Kuvissa näkyvä jyrkänne oli oikeasti niin jyrkkä, että sitä kiivettiin käsillä maasta tukea ottaen. Jyrkkiä, jäisiä polkuja oli paljon, joten kesällä voisi olla helpompaa käydä tuolla, kun ei tarvitsisi pelätä liukastumista ihan niin paljoa, ja polut ja pitkospuutkin olisivat kuivemmat ja paikoillaan. Uusi ulkoilupuku osoittautui olevansa nappiostos, samoin vuosi sitten hankitut retkeilykengät.


Anteeksi, että kuvia on näin paljon. Minulla on vain ollut tosi hyvä päivä, ja siitä huolimatta, etteivät valokuvat mitenkään voi välittää reissun maisemia, tunnelmaa ja tämänhetkistä hyvää oloani, niin ne ovat ainoa keino jakaa edes osa kokemuksestani.

Tänään olen ajatellut paljon Ronjaa ja keväthuutoa. Se joki ja metsä sen tekivät.