Viime aikoina en ole ehtinyt juurikaan lukemaan, mikä on surullista näin Kirjamessujen aikaan, kun kirjat ovat mielessä koko ajan. Urheasti jätin kaiken viihteen kotiin ja otin Hki-Tku-Hki -reissuuni mukaan vain tutkimuskirjallisuutta. Siskon hyllystä onneksi löytyy lohtulukemista mihin nälkään tahansa, ja nyt sydämeen osui parhaiten hyvin monikerroksellinen Muumipappa ja meri.

Kertomus isästä, joka kyllästyy kaiken tasaisuuteen ja vie perheensä majakkasaareen, jonka lamppu ei pala, on tuttu ja turvallinen. Muumiperhe on tässä tarinassa vahvasti erillinen muusta Muumilaaksosta, ja jokainen perheen jäsen saa tilaa ja voimaa niin, että jokaisen oma persoonallisuus tulee esiin.

Tove Jansson tuntee meren ja saariston ja kirjoittaa niistä rakkaudella. Välillä harmittaa, että olen niin maakrapu-sisämaalainen. Tämä kirja herättää kaipuun merelle.