Vähitellen, askel kerrallaan paha olo on mennyt pois ja hymyilin kirjaston henkilökunnalle jälleen tänä aamuna. Viimeiset pari päivää sen ovat tehneet, monet pienet asiat.

Hävettää olla näin materialisti, mutta maanantaina olin haljeta onneeni shoppailtuani äidin kanssa kirpputorilla. Teimme sijoituksia ja sain uusia huonekaluja: ison, kauniin, puisen liinavaatearkun ja samantyylisen pikkupöydän tai mikä lipasto se nyt onkaan. Ne ovat kauniita! Arkku ei ole oikeastaan minun, mutta sijoitettu toistaiseksi kotiini, ja lipastoiseni ostin ihan itse. Maanantaina en tullut yliopistolle lainkaan, vaan puhdistin uudet huonekaluni hitaasti ja hellyydellä. Mikrokuituliinan ääni ja liike toivat mieleen Grietin elokuvassa Girl wiht a Pearl Earring - tiedättehän? Niin hyvä mieli ostoksista tuli, että sain luettua viimeviikkoisen palautepostini ja huomasin, ettei se nyt ihan niin paha ollut kuin ensin luulin.

Maanantai-iltana hyvä olo vain jatkui, kun kävimme "sade on varustelukysymys" -teemaisella kävelyllä Nannanderin ja toisen ystäväni kanssa. Kävelyn jälkeen paistoin mango-omenalettuja ja joimme teetä. Loppuillasta sain voimakasta ja väkevää tutorointia, jossa saamani palaute käännettiin kielelle, jota minäkin ymmärrän vähän paremmin. Ystäväni tulkkasi suurimman osan siitä ja vakuutti, että kaksi sivua palautetta ei ole ohjaajalta muuta kuin positiivinen ele. Lähiluvun jälkeen huomasin itsekin, että palautteessa oli paljon järkeä eikä ollenkaan niin jyrkkiä asioita kuin ensin luulin. Edelleen en ole kaikesta samaa mieltä, enkä edelleenkään ymmärrä kaikkea mitä hän yrittää sanoa, mutta ainakaan en enää itke palautetta lukiessani. Maanantai-iltana vaihdoin Peppi-lakanat sänkyyni ja menin nukkumaan tyytyväisenä omaan olooni ja ajatellen, ettei maailma ehkä niin kamala paikka olekaan.

Eilen tiistaina juttelin pääohjaajani kanssa, joka ymmärrettävästi nauroi kun kerroin, miten etsin mol:n sivuilta työpaikkoja viime viikolla epätoivoissani. :) Ahdistukseni oli mennyt ohi, joten minulla ei ollut hänelle enää paljoakaan kysyttävää. Pikemminkin halusin vain vakuuttua siitä, että olen oikealla tiellä ja että myös hän on sitä mieltä. Sain luvan ottaa yhteyttä myös lomalla, jos ahdistus iskee, mutta arvelin, ettei tarvetta tule. Nämä ahdistuskohtaukseni nimittäin näyttävät tulevan muutaman kuukauden välein, joten seuraavaa odotellaan sitten syys-lokakuun tienoilla.

Pieniä asioita, joista nautin eilen ja jotka levittivät ennestään hyvää mieltä leveään hymyyn: pari lasia valkoviiniä terassilla ystävien kanssa ja sen jälkeen alennusmyynneille. Seurauksena heräteostoksena ihanat uudet kesähousut. Siskolta tuli kirje - iso ilo! Kirjoitin kirjeen ystävälle Saksaan, pesin pyykkiä ja hain lainaksi kolme uutta Austen-elokuvaa. Masentuneena näistä asioista ei revi iloa, mutta nyt huomaan taas kaikki elämäni pienet riemut.

Tänä aamuna olen odottanut vastausta atk-tuelta. Odottaminen on tylsää, enkä ole edes saanut aikaiseksi tehdä odotusajalla mitään hyödykästä. Jospa nyt lähtisin jonkin v-kirjaa koskevan kirjan pariin, jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni enkä vain hymyilisi hyvää mieltäni vaan tekisin töitäkin.