Minä olen Ultra Bra -sukupolvea. Häpeilemättä voin sen tunnustaa ja ehkäpä vielä olla ylpeä siitä. UB oli iso juttu, kun olin lukiossa, mutta syvimmin yhdistän sen ensimmäisten opiskeluvuosieni iloisiin iltoihin Kritiikin toimistolla, kun parin oluen jälkeen lauloimme epävireisenä kuorona Poika vuoden takaa: "Sano mulle, sano mulle, rakas avaan puserosi napit. Hänkin sanoi niin, ja kun suljen silmäni, tää menee ihan hyvin..." Nykyään palaan UB-tunnelmiin lähinnä heidän ensimmäisen levynsä Vapaaherran elämää myötä ja yleensä nimenomaan vapun tienoilla.

Keskisuomalaisen osakunnan kuoro Metsoforte ja YS:n eläkekerho Refugium musicum konsertoivat tänään Jyväskylässä. Jos joku on huomenna Sysmässä, niin kannattaa mennä paikalle. Konsertti koostuu nimenomaan Ultra Bran klassikoista. Tähän musiikkiin on helppo saada tunnelmaa mukaan, kun koko yleisö hihkuu ja huojuu tuttujen kappaleiden rytmissä. Puristin nenäliinaa kädessäni ja vuoroin nauroin ääneen ja vuoroin pyyhin kyyneleitä, onnesta nekin nousivat silmiin. UB vain on täynnä muistoja ja minulle rakasta musiikkia.

Suosikkia on vaikea sanoa. Melkein kaikki lempikappaleeni tulivat: Minä suojelen sinua kaikelta, Vesireittejä, Nainen, joka elää vapaaherran elämää, Kahdeksanvuotiaana, Savanni nukahtaa... Heppa nousi muista esiin, vaikka se ei levyllä ole minusta erikoinen kappale. Suurimman itku-nauru-ryöpyn minulle kuitenkin aiheutti Säkeitä Erwin Rommelille - aina, aina se vain pystyy puhuttelemaan:

kun poliitikot ja humanistit olivat hiljaa
katsoit hitleriä silmiin ja sanoit häntä roistoksi
sinulla oli tavalliset aivot mutta ajattelit itse
liian rehelliset murhataan nykyäänkin varmasti
murhataan nykyäänkin varmasti

Miten kummassa ajattelin Anna Politkovskajaa..? Hallitsijan nimi vain toiseksi. Ultra Bra kielsi itse olevansa poliittinen lauluryhmä, mutta osa heidän musiikistaan on vahvasti kantaaottavaa.

Hiukan täytyy antaa moitteita siitä, että kuoron ääni hukkui bändin alle. Muuten hieno konsertti, isot aplodit! Itse asiassa aplodeista ei meinannut tulla loppua, täysi salillinen yleisöä oli aivan hurmaantunut. Saako tässä vaiheessa nostaa omaa profiilia kehuskelemalla, että Refugium musicumissa soittaa kaksi ystävääni? Tai no, yksi rakas ihminen ja hänen avokkinsa, kaverini hänkin.