Käytettyäni neljä ja puoli tuntia illastani (minun näkökulmastani ollaan kyllä jo yössä) joulukorttien askarteluun tunnen saaneeni vähäksi aikaa riittävästi strömsö-henkeä. Haluaisin niin kovasti olla askartelijaluonne ja taitava tekemään kaikenlaista, mutta ei niin ei. Visioin jotain, alan tehdä - ja lopputulos on jotain ihan muuta kuin ajattelin. Käsitöiden kohdalla olen jo luovuttanut, enää en kudo edes lapasia, kun en kerran osaa. Lähipiiristä löytyy kyllä ihmisiä, jotka kutovat lapasparin minulle halvalla ja helposti, ei minun ole mikään pakko osata. Mutta korttien askartelu, se on vähän eri juttu. Ei kai pahvin leikkaamiseen ja liiman sivelyyn nyt kovin paljon taitoa tarvita? Ehkä ei, mutta jotain minusta silti puuttuu, jota esimerkiksi siskollani on. Jonkinlaista näkemystä ja varmuutta.

Noinkohan muistan tämän illan vielä vuoden päästä, ottaisin opikseni ja tyytyisin ostokortteihin..? Toivoa sopii. Pelkään vaan pahoin, että vuoden kuluttua löydän itseni sormet liimassa silmät kiiluen jälleen leikkimässä visionääristä korttitaiteilijaa.

Muuten ihan hyvä päivä, vaikka meinasinkin kaatua ostosten ja hoidettavien asioiden alle kaupungilla. Sain kuitenkin gradua tehtyä ihan kivasti, vaikka kahdeksaa tuntia ei kyllä tullut täyteen kun kirjasto meni kiinni. Näin kavereita kirjaston kahvilassa, opiskeltiin yhdessä siellä niin kuin yleensä. Lounasta söin Piatossa Markuksen kanssa. Hyvä päivä, hyvä päivä kerrassaan. Kun vain nyt malttaisin mennä nukkumaan, että huominenkin olisi onnistunut eikä vain tuhannen väsynyt.