Pitkästä aikaa olen aiheuttanut itselleni oikein perinteisen dagenefterin. Ei tässä mitään hätää ole, vähän vain jumittaa paikat ja huonohko olo, mutta ei mitään maata järisyttävää. Pieni hinta eilisestä, sillä ystäväni juhlat olivat todella hauskat. (Kiitos vielä kerran!) Teki hyvää olla pitkästä aikaa ulkona ystävien ja kavereitten kanssa ja nauraa vatsa kippurassa mitä tyhmimmille jutuille. Inhoan krabbista niin paljon, että viihdyn usein lauantaisin kotona, ja toisaalta viimeisen kuukauden aikana en ole ollut yhtään viikonloppua Jyväskylässä, että olisin juhlimaan ehtinyt.

Tästä en ole erityisen ylpeä, mutta kerrottakoon se silti: todistin kykeneväni juomaan oluen 12 sekunnissa (ja risat). Paras porukassa suoritti saman alle neljään sekuntiin, joten sinällään olin aika hidas, mutta mikään alle viiden minuutin suoritus ei kyllä ole erityisen naisellista tai kaunista. Minä olen monessa asiassa niin nykyään pikkuneiti ja prinsessa ja estoinen, että oluenjuontikisaan osallistuminen oli kuin takauma menneisyydestä. Huh, mutta tulipahan tehtyä.

Tulin yöbussilla kotiin ja säästin onneksi taksirahat. Minun lähiööni kulkee busseja niin harvoin, että yöbussikyyti tarkoittaa kohtuullisen aikaista kotiinlähtöä. Silloin vähän ennen yhtä yöllä vain alkoi tuntua siltä, että ei tämä tästä enää paljoa parane, huono olo ja laskuhumala tulevat pian. Parempi lähteä silloin, kun on vielä hauskaa. :) Sitä paitsi tiesin koko ajan, että kolme erittäin hyvää ystävääni oli tulossa käymään aamupäivällä. Vaiks olinkin heidän vierailunsa ajan ehkä hiukan tavallista vaisumpi (kuulema ihan hyvä välillä näinkin, muutkin ehtivät saada suunvuoron :), niin olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Kaikki he asuvat tällä hetkellä muualla kuin Jyväskylässä.

Tämä viikko on ollut hyvin ainejärjestöpainotteinen viikko. Nefa-Jyväskylä on puuhannut paljon erilaisia asioita, ja kaikissa on onnistuttu aika hyvin, aina lauantain kirpputoriin saakka. Olen hurjan tyytyväinen ja toisaalta helpottunut, sillä pelkäsin vähän tätä viikkoa, kun oli paljon suoritettavaa. Senkin takia teki hyvää olla vähän nollaamassa.

Nyt pidän vain tyhjän sunnuntain: haen kaupasta jotain syötävää, luen tai katson jotain dvd:ltä, enkä vahingossakaan ajattele mitään järkevää. Enkä ainakaan ajattele sitä apurahaa, josta tulit tieto perjantaina ja jota en saanut. Enkä vielä ajattele sitä työhakemusta, joka pitää kirjoittaa ensi viikolla.