Hemmottelua siskon seurassa (hänelle suurkiitos!): La Cenerentola - Tuhkimo. Iloista italialaista suomalaisille, yleisö nauroi monta kertaa ja isosti, sillä ooppera oli ohjattu hyvin komedialliseen suuntaan. Meidän näytöksessämme oli Lilli Paasikivi La Cenerentolana ja iloiseksi onneksi Juha Uusitalo hänen isänään. Don Magnificon rooli oli se kaikkein vitsikkäimmäksi tehty. Uusitalo on ollut Lentävästä hollantilaisesta asti ehdottomasti suosikkioopperalaulajani. Tosin tunnen niin huonosti klassista musiikkia, etten oikein osaa perustella hänen ykkösasemaansa. Hän vain on aina ollut minusta loistava.

Pitkän ja kiireisen päivän (tai kahden tai kolmen sellaisen) päätteeksi pukeutuminen prinsessamaisesti, lasi kuohuviiniä lähtiäisiksi ja hiuksiin kiiltävä solki - mikä voisi olla parempaa. Hetken aikaa kesti, ennen kuin lihasjännitys hartioista laukesi oopperassa, mutta lopulta ilta oli täydellisen rentouttava.

Eilen ja tänään olemme vierailleet arkistoissa opintoihin kuuluvan arkistomatkan vuoksi. Paljon on nähty, iloista ja ihmeellistä, mutta onpa ihanaa, että se on nyt ohi. Jalkoja särkee. Ulkona paistaa aurinko ihanammin kuin pitkään aikaan, mutta minä taidan vaan käpertyä sänkyyn viltin alle kirjan kanssa ja unohtaa maailman loppuvuorokautena. Ehkä kuitenkin luen ensin jotain työjuttuja, ettei vallan laiskotteluksi mene, sitä paitsi hinkuan jo tutkimaan tarkemmin SKS:n kirjakaupan aina yhtä ihanilta alehyllyiltä mukaan tarttuneita kirjoja. Olen siskoni luona yksin, vähän kummallistakin toisaalta. Silti ihanaa viettää iltaa ihan yksin ja ilman mitään sosiaalista. Varsinaista luksusta, voisin tottua prinsessailuun.