Mahtavia lukukokemuksia ovat ne, kun löytää jotain uutta, omista lukutottumuksista poikkevaa, ja lukee kirjan, joka jättää jäljen ensimmäisistä sivuista alkaen, ja jonka lukeminen tuntuu tärkeältä, todella tärkeältä, vaikka ei sitä ennalta odottanut. Olen hurjan iloinen, että ystäväni antoi Maus -kirjansa lainaksi ja laittoi minut lukemaan sen, vaikka tuskin olisin kannen perusteella siihen tarttunut, sillä en tiennyt Art Spiegelmanista mitään aiemmin. Nyt toivon, että jokainen ihminen lukisi tämän sarjakuvakirjan, sillä tämä on tärkeä - ja jättää jäljen.
Art Spiegelman on amerikkalainen, puolanjuutalainen sarjakuvataiteilija, joka on syntynyt Ruotsissa ja asunut koko ikänsä Yhdysvalloissa. Maus on hänen vanhempiensa tarina. Vanhemmat, Vladek ja Anja Spiegelman selvisivät hengissä Auscwitzista, mikä kertookin tarinan juonen. Maus on siis selviytymistarina ja kuvaus holokaustista, mutta se on samalla kuvaus sodan vaikutuksista ihmisten elämään pitkään sen jälkeen. Artin äiti teki itsemurhan, kun ei enää jaksanut elämää, ja Vladek huutaa vieläkin öisin painajaisissaan. Sarjakuvassaan Art kertoo, kuinka hän luuli lapsena, että kaikki aikuiset huutavat sillä tavoin unissaan.
Sarjakuvassaan Art Spiegelman kuvaa isänsä kanssaan käymiä keskusteluja. Sarjakuva kulkee kahdessa aikatasossa: isän kertomusten ja muistojen sekä kerrontahetken ajassa, jossa vanhus on äreä, hankala, rasistinen ja sairauteen asti saita. Poika ja hänen vaimonsa potevat huonoa omatuntoa siitä, etteivät kestä Vladekia kuin lyhyitä jaksoja kerrallaan, sillä mies on rasittava - mutta eikö Auschwitzin kokenut ansaitse saada anteeksi vanhuudenkärinänsä? Sarjakuva on siis myös kuvaus selvityjien lasten pohdinnoista sekä kinkkisestä isä-poika-suhteesta.
Sarjakuvan niksi on, että se on tehty faabeliksi. Juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja (ja natsit katzeja), puolalaiset sikoja, ruotsalaiset poroja, amerikkalaiset koiria ja niin edelleen. Eläinhahmojen avulla Spiegelman pystyy etäännyttämään aihetta sen verran, että sen käsittely on mahdollista. Kuvat kertovat välillä niin paljon, että kipeää tekee, vaikka piirrosjälki on yksinkertaista, mustavalkeaa tussityötä.
Lainaksi saamani The Complete -kokoelma sisältää kaksi tehtyä Maus -tarinaa, My Father Bleeds History sekä II Here My Troubles Began. Molemmat on myös suomennettu, mutta ei alkuperäiskielisen lukeminen ollut erityisen vaikeaa sekään. Maus on tietääkseni ainoa Pulizer-palkittu sarjakuva, ja kuulema sitä on käytetty Yhdysvalloissa myös opetusmateriaalina. Voisi käyttää täälläkin.
Art Spiegelman on käsitellyt sarjakuvissaan myös esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskuja. Aiheesta on ilmestynyt albumi In The Shadow of No Towers. Sekin olisi varmasti tärkeää luettavaa.
Kannen kuva täältä.
Sarjakuvassaan Art Spiegelman kuvaa isänsä kanssaan käymiä keskusteluja. Sarjakuva kulkee kahdessa aikatasossa: isän kertomusten ja muistojen sekä kerrontahetken ajassa, jossa vanhus on äreä, hankala, rasistinen ja sairauteen asti saita. Poika ja hänen vaimonsa potevat huonoa omatuntoa siitä, etteivät kestä Vladekia kuin lyhyitä jaksoja kerrallaan, sillä mies on rasittava - mutta eikö Auschwitzin kokenut ansaitse saada anteeksi vanhuudenkärinänsä? Sarjakuva on siis myös kuvaus selvityjien lasten pohdinnoista sekä kinkkisestä isä-poika-suhteesta.
Sarjakuvan niksi on, että se on tehty faabeliksi. Juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja (ja natsit katzeja), puolalaiset sikoja, ruotsalaiset poroja, amerikkalaiset koiria ja niin edelleen. Eläinhahmojen avulla Spiegelman pystyy etäännyttämään aihetta sen verran, että sen käsittely on mahdollista. Kuvat kertovat välillä niin paljon, että kipeää tekee, vaikka piirrosjälki on yksinkertaista, mustavalkeaa tussityötä.
Lainaksi saamani The Complete -kokoelma sisältää kaksi tehtyä Maus -tarinaa, My Father Bleeds History sekä II Here My Troubles Began. Molemmat on myös suomennettu, mutta ei alkuperäiskielisen lukeminen ollut erityisen vaikeaa sekään. Maus on tietääkseni ainoa Pulizer-palkittu sarjakuva, ja kuulema sitä on käytetty Yhdysvalloissa myös opetusmateriaalina. Voisi käyttää täälläkin.
Art Spiegelman on käsitellyt sarjakuvissaan myös esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskuja. Aiheesta on ilmestynyt albumi In The Shadow of No Towers. Sekin olisi varmasti tärkeää luettavaa.
Kannen kuva täältä.
