Tänään on ollut kumma päivä. Tulin työhuoneelle virkeänä ja innoissani jo ennen yhdeksää (tosi hyvä saavutus minulle), mutta esseen kirjoittamisessa oli isoja käynnistysvaikeuksia. Niinhän se on aina, alkuun pääseminen on se isoin juttu, tyhjä ruutu on pahin vaihe. Lopulta sain sen jotenkin käyntiin ja kirjoitin aikamoisen väljää tekstiä pari liuskaa.

Sitten alkoi sähköposti kuumeta, kun alettiin taas puida Asioita. Minäkin ehdin jo vähän ärähtää, mutta suurimman suuttumukseni hetkellä sisko ja äiti onneksi soittivat ja lähdin heidän kanssaan kahville. Ehdin rauhoittua niin, etten enää purkanut korvista nousevaa savua sähköpostiin, onneksi. Vähitellen sähköpostikeskustelu muuttui rakentavaksi. Johtuu se varmaan muustakin, mutta väsähdin jotenkin ihan täydellisesti. Enkä tarkoita nyt kyllästymistä vaan ihan fyysistä väsymystä. On aika raskasta puida ihmisten erimielisyyksiä, aikuisten ihmisten riitelyä. Keskittymiskyky ja -halu töihin meni ihan kokonaan, aivan hukkaenergiaa puolet päivästä siis. Jos joskus olisin esimiehenä jossain päin maailmaa (niinkuin ehkä salaa haaveilen, shhh, se on vain haave, ei saa julistaa isosti missään), niin joutuisin setvimään tällaisia juttuja joka päivä. Nyt sentään juttu kosketti jotenkin minuakin, mutta sitten joutuisin osallistumaan riitoihin, joihin itsellä ei olisi osaa eikä arpaa. Miten sellaista jaksaisi?

Kirjoitin vielä vajaan sivun verran tajunnanvirtaa tieteenteoriasta kunnes annoin periksi. Tulin kotiin paljon paljon aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Nyt tarkoituksena olisi siivota, sillä huomenna tulee ystäviä kylään ja illalla vielä siskokin, ja villakoirat huoneessani ovat rottweilerin kokoisia, ja se jos jokin on pelottavaa. Sitten teen ruokaa ja otan lasin (huom, vain yhden lasin, ei koko pulloa! hih...) valkkaria ja asetun sängynnurkkaan ja laitan leffoja pyörimään. Turvallisuuttako lienee kaipasin, kun vuokrasin kaksi elokuvaa, jotka olen nähnyt ennenkin. Ei siis yllätyksiä tiedossa, vaan ihania hyväntuulen elokuvia, Lieksa! ja Tähtisumua.

Hemmotteluillan jälkeen heräänkin aamulla energisenä kirjoittamaan sen esseeni loppuun. Siitä puuttuu kuitenkin vielä 3 ja puoli sivua, ja alkupuoleenkin pitäisi saada ehkä vähän enemmän sisältöä. Mutta ehdin hyvin tehdä sen, ennen kuin vieraani huomenna tulevat. Aika laidasta laitaan aalloilla keinuneesta päivästä aion tehdä loppuaan kohti hyvin seesteisen ja tyynen. Enkä taatusti  käytä aivojani loppuiltana lainkaan.