Tänään on ollut niin vaihteleva päivä, etten tiedä mistä kirjoittaa. Sain raahattua itseni sijaiseksi vielä täksi päiväksi, vaikka eilisen itkukohtauksen aikana tuntuikin siltä, etten ikinä enää pysty menemään sinne koululle. Mutta en halunnut myöntää, että kaksi tai kolme kymmenvuotiasta pystyy nujertamaan minut, joten menin ja hoidin viimeisen sijaisuuspäiväni tältä erää tälle luokalle, joka on jo entuudestaan tuttu. Päivä meni vaihdellen, mutta lopuksi sanoin rehtorille (joka siis on perhetuttu, joten voin puhua hänelle aika avoimesti), että tulen mielelläni tekemään sijaisuuksia jatkossakin, mutta tälle luokalle vain yksittäisiä päiviä. Nyt tein kolme päivää, ja olin aivan riekaleina. Tämä on juuri se syy, miksi minä en aio opettajaksi, vaikka olen siihen pätevä. Henkinen kapasiteetti ei vain kestä niin kokonaisvaltaista työtä.

Mutta päivä parani vähitellen. Tulin sitten iltapäivällä yliopistolle, hoidin vähän ainejärjestöasioita ja tapasin kavereita. Juttelin pitkään erään hyväksi kaveriksi tulleen jatko-opiskelijan kanssa. Se juttutuokio muodostui tehokkaaksi molemminpuoliseksi terapiaksi; on ollut vähän rankkaa viime aikoina.

Sen jälkeen kokoustimme laitoksemme sisar- (tai veli-) ainejärjestön Tosineen kanssa. Molempien järjestöjen puheenjohtajien tavoitteena on käynnistää pitkään puhuttua mutta aina puheeksi jäänyttä yhteistyötä Nefan ja Tosineen välillä. Kokouksen perusteella yhteistyötä näyttäisi syntyvän. Olen hirmu tyytyväinen, vaikka pelkäänkin vähän "perinteisen linjan" ainejärjestöläisten kommentteja. Mutta toisaalta on kuitenkin niin, että jos järjestössä ei ikinä muuta mitään, niin toiminta jää pysähtyneeksi. Perinteet on tehty luotaviksi - tekemällä hedelmällistä yhteistyötä Tosineen kanssa emme minusta menetä mitään, vaan luomme ainoastaan uutta. Mieluummin jään Nefan pöytäkirjojen pölyiseen historiaan puheenjohtajana, joka aloitti uudenlaisen yhteistyön ajan, kuin yhtenä niistä puheenjohtajista, jotka eivät tehneet mitään asian eteen. Minulle yhteistyö historioitsijoitten kanssa on niin kovin luonnollista, kun olen historioitsija itsekin. Tällä hetkellä Nefan hallitus vakuuttaa ajattelevansa samoin, mutta toivon ajatusten tulevan myös konkreettisiin tekoihin.