Pyörin yöllä sängyssäni ja mietin tuon "ihan hyvän" sisältöä. Hassu on ihminen, kun haaveilee, minäkin haaveilin kiitettävästä gradusta. Kuitenkin viimeksi joskus yläasteella olen kyennyt erottumaan joukosta (ja siellä se oli helppoa, ryhmässämme oli kaksi ihmistä jotka lukivat enemmän kuin yhden kirjan vuodessa), sen jälkeen olen ollut tiukasti "ihan hyvä". En siis huono, mutta en ikinä niitä parhaimpiakaan. Erityisesti näin on ollut opiskeluaikana. Miksi siis taistella vääjäämätöntä vastaan? Todennäköisesti gradunikin on siis ihan hyvä.

Eikä siinä mitään. "Ihan hyvä" on kuitenkin ihan ok, en missään tapauksessa saa olla siihen pettynyt. Paljon huonomminkin voisi mennä! Mieluummin ihan hyvä kuin ei gradua ollenkaan. Sitä paitsi Kreeta sanoi tässä jokin aika sitten ihan osuvasti, että gradun merkitystä tulee helposti suurenneltua. Eihän se kuitenkaan ole kuin pieni tutkimus, puhutaan sitten lisurin tai väikkärin kohdalla vasta kunnolla asiasta. :) Sitäpaitsi en haluaisi olla ihminen, jolle arvosana merkitsee näin paljon, että yöunet menee. En haluaisi, että tämä on näin tärkeää.

Olen kiitollinen Joonaksen kannustavista kommenteista, vaikka tiedänkin etteivät ne ole ihan puolueettomia. Eiväthän ystävät ikinä ole. :) Mutta enhän minä jaksaisi, jos edes ystäväni eivät uskoisi minuun. Mutta älä kuitenkaan odota liikaa. Teen vain sen mihin pystyn. Olet oikeassa välipäivien tarpeellisuudesta. Nyt minulla onkin yllin kyllin työtä muissa asioissa, en ehdi tehdä tälle ihan hyvälle työlleni mitään pariin päivään. Vähän jotain viikoloppuna, sitten Laura onkin tulossa tänne sunnuntai-iltana.

Nyt lähden kohti iloista yths:ää. Helikobakteerikontrolli (antibioottikuurista on kulunut vaaditut 3-4 kuukautta)  ja sitten aamupalalle kirjaston kahvilaan ja ei muuta kuin lukemaan tenttiin.