Minusta on tullut viime päivinä omituisen hajamielinen. Tätä on kestänyt ainakin viikon verran näin voimakkaana oireena. Ainahan minä olen ollut herkkä unohtelemaan asioita, mutta nyt se on korostunut aika isoksi ongelmaksi. Unohdan tavaroita jälkeeni ja joudun sitten niitä korjailemaan. Mutta mikä ikävintä, unohdan tehdä asioita. Viime aikoina jokaikinen kerta, kun olen avannut tai sulkenut näyttelyämme (siis avannut tai sulkenut näyttelyn laitteet) olen unohtanut käynnistää tai sammuttaa jonkin laitteen. On todella kiusallista, kun joku muu huomaa sen, ja joutuu korjaamaan jälkeni. Ei ole mitään tiettyä kohtaa, jonka aina unohtaisin, vaan unohdan aina eri kohdan. Eilen olin lisäksi unohtanut sulkea museon lasten leikkipaikan varaston, joka siis lukitaan aina yöksi. Saatan myös jättää käsillä olevan tehtävän kesken saadessani muuta tehtävää, ja sitten unhotaa palata tekemään työn loppuun. Hukkaan tavaroitani, vaikka alivuokralaisena asuessani minulla ei ole montaa paikkaa, mihin tavaroita laittaa. Silti onnistun kadottamaan esineitä.

En tiedä, olenko vain tullut huolimattomaksi, vai onko hajamielisyys oire jostain muusta. Olen huolimattomuuteen taipuvainen, joten se voi olla syynä, ja minun pitäisi siis vain skarpata ja olla tarkempi asioissani. Toisaalta huolimattomuus saattaa johtua väsymyksestä; vapaapäiviä on aika vähän ja viime aikoina en ole niiden aikana juuri ehtinyt levähtää, ja olen myös syönyt ehkä liian yksipuolista ruokaa suurimman osan kesää. Sellainen lisää väsymystä, mikä huonontaa tarkkuutta ja lisää virheitä.

Minun pitää ihan todella kiinnittää tähän huomiota, eihän tällainen asioiden unohtelu voi jatkua. Syksyn tullessa minulla on paljon asioita muistettavana, silloin ei enää ole varaa hajamielisyyteen. Eikä se tietty nytkään hyvää tee, ei töissä saisi olla huolimaton.

Odotan jo ensi maanantaita ja tiistaita, silloin on vapaata. Ihanaa. Ajattelin mennä sunnuntaina katsomaan uuden Potter-leffan, en ole vieläkään ehtinyt nähdä sitä.