perjantai, 27. heinäkuu 2007
Minusta on tullut viime päivinä omituisen hajamielinen. Tätä on
kestänyt ainakin viikon verran näin voimakkaana oireena. Ainahan minä
olen ollut herkkä unohtelemaan asioita, mutta nyt se on korostunut aika
isoksi ongelmaksi. Unohdan tavaroita jälkeeni ja joudun sitten niitä
korjailemaan. Mutta mikä ikävintä, unohdan tehdä asioita. Viime aikoina
jokaikinen kerta, kun olen avannut tai sulkenut näyttelyämme (siis
avannut tai sulkenut näyttelyn laitteet) olen unohtanut käynnistää tai
sammuttaa jonkin laitteen. On todella kiusallista, kun joku muu huomaa
sen, ja joutuu korjaamaan jälkeni. Ei ole mitään tiettyä kohtaa, jonka
aina unohtaisin, vaan unohdan aina eri kohdan. Eilen olin lisäksi
unohtanut sulkea museon lasten leikkipaikan varaston, joka siis
lukitaan aina yöksi. Saatan myös jättää käsillä olevan tehtävän kesken
saadessani muuta tehtävää, ja sitten unhotaa palata tekemään työn
loppuun. Hukkaan tavaroitani, vaikka alivuokralaisena asuessani minulla
ei ole montaa paikkaa, mihin tavaroita laittaa. Silti onnistun
kadottamaan esineitä.
En tiedä, olenko vain tullut huolimattomaksi, vai onko hajamielisyys
oire jostain muusta. Olen huolimattomuuteen taipuvainen, joten se voi
olla syynä, ja minun pitäisi siis vain skarpata ja olla tarkempi
asioissani. Toisaalta huolimattomuus saattaa johtua väsymyksestä;
vapaapäiviä on aika vähän ja viime aikoina en ole niiden aikana juuri
ehtinyt levähtää, ja olen myös syönyt ehkä liian yksipuolista ruokaa
suurimman osan kesää. Sellainen lisää väsymystä, mikä huonontaa
tarkkuutta ja lisää virheitä.
Minun pitää ihan todella
kiinnittää tähän huomiota, eihän tällainen asioiden unohtelu voi
jatkua. Syksyn tullessa minulla on paljon asioita muistettavana,
silloin ei enää ole varaa hajamielisyyteen. Eikä se tietty nytkään
hyvää tee, ei töissä saisi olla huolimaton.
Odotan jo ensi
maanantaita ja tiistaita, silloin on vapaata. Ihanaa. Ajattelin mennä
sunnuntaina katsomaan uuden Potter-leffan, en ole vieläkään ehtinyt
nähdä sitä.