Välillä harrastan kirjastoturismia siskoni kanssa. Kirjastoja on nähty, muutamassa asioitu (en ole vielä alkanut kerätä kirjastokortteja, vaikka mieli tekisi), mutta yksi on ylitse muiden: kotipaikkakuntani kirjasto, lapsuuteni ensimmäinen kirjasto.

Ensimmäisiin kirjamuistoihin yhdistyvät joka kerta muistot kirjaston kirkkaankeltaisista hyllyistä ja ruskeasta kokolattiamatosta sekä lasten pienistä punaisista pöydistä. Muistan vieläkin, missä kohdin kirjastoa sijaitsivat mielikirjani. Pidän ensimmäisenä omana kirjanani (vaikka en ole ihan varma asian oikeellisuudesta) kirjaston poistomyynnistä ostettua Peppi Pitkätossun tarina -kokoomateosta. Samalla reissulla siskolleni ostettiin vihreäkantinen Eemelin kootut metkut.

Muutettuani pois palasin pienen kirjaston käyttäjäksi enää vain kesälomilla. Silloin kun minä ja siskoni olimme molemmat maalla kesäisin, olivat kirjastoreissut yhteistä hupiamme. Kumpikin upposi hyllyjen väliin selaamaan kirjoja, kokosi oman pinonsa ja innostui välillä esittelemään toiselle: "Katso nyt, mitä löysin!" Kirjastonhoitaja tunsi meidät (tietenkin, näin pienellä paikkakunnalla) ja kävimme hänen kanssaan monia hyviä, lyhyitä kirjakeskusteluja, lähinnä eri kirjojen hehkutusta. Poissaollessamme kirjasto oli muuttanut remontoituihin tiloihin ja kirkas keltainen hyllyjen väri oli vaihtunut seesteisempään.

Sittemmin siskoni löysi muita töitä kesäksi, joten jouduin tekemään kirjastomatkat yksin. Niistä tuli omia hetkiäni, irtautumisia töiden ja kodin arjesta, pientä pyhyyttä ruman arjen keskelle. Viime kesänä en enää ollut vanhempieni yrityksessä töissä, enkä ole sitä tänäkään kesänä. Nyt toukokuussa olen ollut täällä auttamassa ja olen vielä reilun viikon verran. Ja sehän on ilman muuta liian pitkä aika olla ilman kirjoja.

Pienen paikkakunnan ahdistavuus tulee usein juuri siitä, että kaikki tuntevat kaikki. Tällä kertaa se tuttuus kuitenkin lämmitti mieltä: kirjastonhoitaja pahoitteli minulle, että kirjasto on kiinni lähes koko kesäkuun ajan. (Ehkä vararikossa olevalla kunnalla ei ole rahaa palkata kesälomasijaista.) Hän muisti minut ja siskoni muutaman vuoden takaa kirjapinojemme kanssa ja halusi varmistaa, etten pettyisi kirjaston kiinni olevien ovien takana, vaan osaisin varautua. :)

Pieneksi kirjastoksi suosikkini on hyvin varustettu: joka käynnillä olen löytänyt sieltä sellaisia uutuuskirjoja, joita kaupungissa saisi vielä jonottaa hyvän aikaa. Täällä ne ovat hyllyssä ihan kuin minua varten! Tämänpäiväinen reissu ei ollut poikkeus. Sydän meinasi pysähtyä, kun näin hyllyssä Stephen Kingin Musta torni -sarjan kolme viimeistä osaa. Nyt en malttaisi tehdä töitänikään, kun Callan sudet odottaa minua. Ei, siivoan huomenna, nyt on pakko avata kirja ja unohtaa tämä maailma...

Edit. Huomasin kirjastoaiheeni sivuavan Antitädin kirjastokokemusmeemiä, joten linkitin sinne. Hienoja tarinoita, kannattaa käydä lukemassa! :)