Olin kavereitteni kanssa pelaamassa Vakkarissa, enkä muistanut että siellä olikin Klub Alipaine, eli stand up-komiikkailta. Alipaineessa koomikot testaavat ohjelmistojaan ja aiheitaan, joten taso oli aika vaihteleva. Osa koomikoista oli tosi hyviä, osa vähemmän hyviä, ja kaikilla oli jotain huonoakin läppää. Huumori on kyllä vaikea laji, kun se on niin vaihtelevaa, mutta kyllä minä aika paljon nauroin tänään. Tuntui aika kivalta nauraa ihan kunnolla, sillä tavalla vatsasta asti.

Vaikka pidän itseäni melko huonona kriitikkona, niin stand up-komiikkaa on sentään helppo arvostella. Joko niille jutuille nauraa tai sitten ei. Joko koomikko ärsyttää, on yhdentekevä  tai sitten hän on hauska. Sitä mietin, että kuinka rohkeasti parikin esiintyjää teki vitsiä uskonnoista. Yleensä sitä kai vältellään, kun uskonnolle nauraessaan tulee niin kovin helposti loukanneeksi jotakuta. Mutta toisaalta siinä saa hyvin myös paljastettua ihmisten ennakkoluuloja ja naurettua niille, vähän niin kuin Borat teki. Tai jotain. Mutta en ehkä herkästi lähtisi uskonnosta komiikkaa tekemään. Toisaalta siinä ehkä on yksi syy, miksi en ole stand up -koomikko enkä sellaiseksi ole ryhtymässä. :)

Tuli ikävä siskoa kesken illan, joten soitin hänelle ja lupasin lähteä kymmeneltä bussilla kotiin, oli ilta kesken tai ei, jotta voitaisiin skypeillä ennen kuin hän menee nukkumaan. Ja niinpä lähdin kesken Ismo Leikolan keikan, mutta oli se sen arvoista. Siskoni kanssa on niin kiva olla, vaikka ollaan vaan skypen chatissakin. Ollaan ehkä tultu liiankin riippuvaisiksi jatkuvasta yhteydenpidosta joululoman jälkeen. Ei me ennen oltu yhteyksissä joka päivä, pari kertaa viikossa riitti. No, ehkä me kyllästytään tähänkin ennen pitkää ja tilanne muuttuu normaaliksi.