Viimeisen parin päivän aikana olen repeillyt palaksi ympäriinsä. On ollut yllättäviä käänteitä ja aika rankkaa, myös pysäyttävää ja kipeää. Kaikki on nyt kuitenkin jo jotakuinkin kunnossa, mutta sieluni laulaa ilosta, kun täksi viikonlopuksi on tiedossa vahvaa eheyttämistä. Menen ystäväni luokse viettämään Anna-viikonloppua: katsomme maratonina Anna ystävämme -tv-sarjaa

alkaen tästä: Anna ja Diana ovat sydänystäviä, sukulaissieluja
978961.jpg    ja päätyen

tänne: Anna ja Gilbert
929724.jpg

Romanttista hömppää, jonka juonenkäänteet osataan ulkoa tarkasti, mutta ah silti niin ihanaa. Jos tämän maratonin jälkeen ei hermojen haavat ole umpeutuneet niin ei sitten millään.

(Kuvat täältä ja täältä.)