Olen yksin siskoni luona. Minulla on töitä Helsingissä ja hänellä oli tiedossa viikonloppureissu; tällä kertaa emme siis saa viettää laatuaikaa. Tänään pidän siis toisenlaisen laatuillan, illan kokonaan itselleni. Huomenna tulee kyläilemään eräs ystäväni, mutta tänään säästän rahisevaa ääntäni ja olen vain rauhassa yksin. Tekee ihan hyvää messupäivän sosiaalisuuden jälkeen.

Kohta laitan tietokoneeseen pyörimään Tuulen viemää -leffan. Olen nähnyt sen niin monesti, että voin hyvin sitä katsoessani valmistaa huomisen keiton ja laittaa oman iltapalani. Juon kossuglögiä (tekee hyvää äänelle) ja vain olen. Koska leffa on tuttuakin tutumpi, voin jättää sen kesken sitten kun tulee uniaika. Sade rummuttaa kerrostalon ikkunaa ja kynttilät palavat - minun on ikävä Scarlettia.

Tänään Muoti-ja kauneusmessuilla oli ihan leppoisa päivä. Perjantai on ns. ammattilaispäivä, eli asiakkaita oli vähemmän, mutta alan asiantuntijoita. Varsinaisia ammattilaisia kyllä: meiltä varastettiin noin sadan euron arvoinen kultasormus. Pari viikkoa sitten kirjamessuilla varkaan mukaan lähti 50 euron rannerengas, nyt meni vielä paremmin. Varkaus harmaannutti oikeastaan koko iltapäivän, vaikka työkaverini kanssa kyllä on aikas hauskaa. Mutta toki tällainen söi molempia aikas paljon.

Huomenna on varmaankin vilkkaampaa. Eilen vielä pihisevä kurkkuni oli tänään yllättävän hyvä ja ääni kesti mainiosti iltaan saakka. Toivottavasti huomenna käy samoin.

Eilistä järjestötoimintaan liittyvää puhuttelua on puitu sähköpostissa tänään. Ihan hyvässä hengessä kyllä. Luulen, että normaalista kiltteydestäni poiketen taisin eilen kilahtaa sähköpostissa vähän turhankin kireäksi muulle ainejärjestön hallitukselle. Olin vaan niin kamalan kiukkuinen. Nalkuttava, muita syyttävä paskiaspuheenjohtaja, jee. Tänään pystyn jo näkemään, että on asiassa minullakin aika suuri vastuu, suurempi kuin eilen halusin myöntää. Ei kokonaan minun moka, mutta aika suurelta osin. Pj kantaa vastuun, kuitenkin.