Kotona 19.10. -43
Rakas isä-Veikkomme!
Pistän kirjeen vaikka lyhyemmänkin, että tiedät mitä meille kuuluu.
Kiitos niistä kahdesta kirjeestä, jotka sain ihan yhtä perää. Kirjoitan nyt heti alkuun mitä kummia minulle kuuluu. Olen seisonut kenkäjonossa eilen 9-2 ja siinä sain sitten hommattua kengänostolupahakemuksen. Se jäi sinne tarkastettavaksi ja tänä aamuna olin jälleen kello 9 jonossa ja enkös saanutkin jo puolen päivän aikaan ostoluvan. Sitten alkoi armoton kilpa-ajo Rutalahteen, siellä kun oli 20 paria kumiteriä ja enkös vaan minäkin ole nyt kumiterien onnellinen omistaja. Kaksi päivää meni, mutta kengätkin tuli. Näin Junttimäen kirkolla ja hän käski kertoa Sinulle paljon terveisiä.
Vastailen nyt kysymyksiisi. Sian porsaat kyllä elävät kaikki ja ovat oikein terhakoita, syövät jo maitoakin. Varsa on myös pärjännyt hyvin. Yhtenä päivänä se oli ulkona, kun Koukolan Aarne oli töissä niin hän laski. Hurma on sille hirveän vihainen. Se juoksee pitkät matkat sen perässä. Navettaan se ei olisi mennyt millään. Vasikka tapettiin eilen, mutta kun en ole joutanut vielä laittamaan Sinulle pakettia. Lähetän sen kyllä ihan pian. Teepi syö yhtä huonosti, kun ennenkin, mutta yrittää silti kovasti jo työn touhua. Hän on monena päivänä kantanut kaikki hellapuut, etten minä ole tuonut yhtään kapulaa. Häneltä pääsee itku jos minä yrittäisin auttaa. - Väinö on ollut ny töissä, eilen hän ajoi aluksia kotiin ja tänään kävi myllyssä ja kenkäjonossa. Rehukuopan päälle ei tullut sellaista kattoa kun tarkoitit, mutta on siinä nyt sen verran, ettei sinne vettä sada.
Olisipa ihanaa tulla sinne Sinun luoksesi, mutta lähetä matkarahat. Minun omani ovat jo hyvin vähissä. Poliisi karhusi yhden valtion veron, joka olisi ollut heinäkuussa maksettava ja siitä meni 1300:-
Nyt en pysy enää hereillä. Hyvää yötä rakkaani Jumala kanssasi.
Sydänlämpimin terveisin Elnasi, Teepisi ja Pekkasi
Näitä minä olen lukenut kuutisensataa graduani varten. Kirjeitä toisensa perään täynnä arkea, rakkautta ja sotaa.
