Eilen jäi suopursun tuoksussa pohtimatta nuukuusviikon päivän teemaa. Tänään olen kirjoittanut seminaarityötäni koko aamun ja olin sen jälkeen yhdessä kokouksessa, joka katkaisi ajatukset ihan täysin. Päästäkseni takaisin edes johonkin kirjoitusvireeseen päätin kirjoittaa tässä välissä eilisen ja tämänpäivän nuukuusteemoista.

Eilen tiistaina teemana oli siis asuminen.

Olen laskenut huonelämpötilaa. Nyt se on 21 ja 22 asteen välillä. Uudessa kodissani huonelämpötila tuntuu ihan hyvältä, sillä ikkunat eivät vedä niin kuin entisessä kodissa. Vetoisessa huonessa oli aina kylmä, vaikka lämpötila olisi ollut 24 astetta, mutta nyt on aivan hyvä näin. Huonokuntoisissa taloissa kannattaisi siis panostaa ikkunarakenteisiin.

KOAS-asunnossa en voi valita sähkökseni ekosähköä, mutta voin kyllä säästää energiaa. Pyrin hyödyntämään jälkilämpöä laittaessani ruokaa sekä uunissa että hellalla. En pidä kännykän laturia koko ajan kiinni seinässä. Sulatan pakasteet mahdollisimman usein jääkaapissa. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että samaan aikaan ei palaisi kovin montaa lamppua. Yhtä lukuunottamatta lamput ovat energiansäästömalleja, niin ainakin minusta näytti kun niitä katselin muuton yhteydessä. Sellaisia ainakin hankin itse, jos vain voin. Vuosikaudet olen huuhdellut tiskit juoksevan veden alla, mutta nyt olen kiinnittänyt siihen huomiota ja yritän muistaa huuhdellakin altaassa. Pidän aamusuihkuni lyhyinä.

Nuukuusviikon vinkeissä kehotetaan muuttoa suunnittelevia muuttamaan pienempään asuntoon, sillä "Yksi neliömetri vähemmän asuintilaa säästää vuodessa lähes 70 kiloa luonnonvaroja." Tunnustan kyllä, että kun ennen muuttoa vain haaveilin uudesta kodista, en missään vaiheessa ajatellutkaan muuttavani pienempään. En asu leveästi nytkään, mutta kyllä jokainen neliöni on ihana ja rakas minulle, enkä usko olevani poikkeuksellinen tässä asiassa.

Tänään keskiviikkona Nuukuusviikon teemana ovat kodin tavarat.

Voi ei, olen huono ihminen! Nuukuusviikon päivän vinkeistä voin toteuttaa vain kahta: todellakin käytän pyyhettä talouspaperin sijaan käsien kuivaamiseen ja pakkaan eväsleipäni vanhoihin pusseihin. Juhlapukuni ovat omia, tosin kierrätettyjä: kahdesta puvusta toinen on siskon vanha ja toinen kirpparilta ostettu. Muutenkin vaatteita on aika paljon, tosin pidän niistä mielestäni hyvää huolta ja siksi ne kestävät monta vuotta. Laukkuja ja koruja on liikaa, tiedän sen. Koruja kertyy työn puolesta, laukkuihin vain olen heikkona. Siinä asiassa voisin olla paljon, paljon nuukempi, mutta välillä vain pää sekoaa.

Olen iloinen, etten esimerkiksi muuton yhteydessä ostanut mitään uutta huonekalua, niin kuin jotkut tekevät. Huonekaluistani kirjoituspöytä ja apupöytä ovat käytettynä ostettuja, mutta osa kamasta on Ikeasta. Haaveilen piirongista, mutta haluan löytää senkin käytettynä, silloin sen hankkimisessa on jotain mieltä.

Käyttäessäni pakastepusseja uudelleen ja kääriessäni  eväitäni vanhoihin leipäpussehin muistan usein erään kohtauksen ala-asteelta. Olen ollut ekalla tai tokalla luokalla, en muista tarkemmin. Opettaja kysyi, kenen kotona käytetään muovipusseja uudelleen. Minä tietysti viittasin, sillä meillä on aina käytetty sekä kauppakassit että leipäpussit monen monituiseen kertaan, käytännössä niin kauan kuin pysyvät ehjänä. Sen sijaan luokkatoverini vastasi, että miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä, saahan kaupasta uusia pusseja. Muistan järkyttyneeni silloin, mutta eri syistä kuin nyt. Silloin minua lähinnä hävetti ja mietin nolona, että ollaanko meidän perheessä jotenkin hävettävän nuukia, kun muovipussitkin käytetään monta kertaa. Nyt, kun ympäristöasiat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, olen lähinnä järkyttynyt luokkatoverini perheen piittaamattomuudesta. Sen lisäksi, että he olisivat säästäneet pitkän pennin, he myös kuluttivat luonnonvaroja roimasti. Nyt olen iloinen siitä, että vanhan käyttäminen uudelleen, jätteiden lajittelu ja tietty perusjärkevyys kuluttamisessa on kuulunut kasvatuksen itsestään selvyyksiin omassa kodissani. Jos ikinä saan lapsia, toivon vieväni samaa sanomaa ehkä vielä kehittyneempänä eteenpäin heille.