Oi voi. Edellinen kirjoitus on lisätty melkoisessa lähtöpaniikissa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja pääsimme matkaan: minä, Henriikka, Aada-Maria ja Nia. Pääsimme Tallinnaan ja vietimme erittäin rentouttavan ja päätä tyhjentävän viikonlopun tyttöjen kesken. Laitan pari kuvaa tännekin, kunhan saan ne purettua kamerasta.

Arki ei vain nyt maistu miltään. Olen vieläkin hiukka väsy matkustamisesta, eikä graduun tarttuminen ole ollenkaan niin helppoa ja itsestään selvää kuin olin tekemässäni toimintasuunitelmassa olettanut. Pakko minun on silti sen kimppuun käydä jo tänään, olkoon kuinka laiska olo tahansa. Jos saisin luettua edes kaksi artikkelia... Ne on kyllä ruotsiksi, joten lukeminen on hidasta ja työlästä, mutta tehtävä se on kuitenkin jossain vaiheessa. Nuutunutta, vähän haikeaa ja huokailevaa oloa helpottavat Tallinnan ostokset (joita ei ole paljon, olen aika köyhä) ja kynttilät, joihin laitoin tulet ensimmäiseksi kotiin tultuani. Kynttilöiden lohtuvoimaa ei voita mikään.

Tänään en jaksa lähteä enää minnekään, vaikka kaupungille olisi asiaa. Menen huomenna päiväksi kirjastoon ja tapaan Kreetan ja Hannelen iltapäivällä kaupungilla, samalla voin hoitaa asioitakin sitten. Kunpa vain pääsisin ajoissa ylös sängystä huomenaamulla.

Tänä iltana tulee maanantaielokuvana Paha pukki. Aivan hirvittävä leffa taatusti, kuulostaa niin ei-minun-jutulta ettei mitään rajaa, mutta olen halunnut nähdä sen siitä asti kun se oli teatterilevityksessä, sillä siinä on naispääosassa sama näyttelijä, jonka roolihahmo tv-sarjassa on sankarittareni niin tyylillisesti kuin monella muullakin elämän osa-alueella. Eli siis Lauren Graham, aito ja oikea Lorelai Gilmore. Aion siis kiduttaa itseäni katsomalla huonon elokuvan vain ja ainoastaan siksi, että pidän Lauren Grahamista. Just joo, aikamoista.