Tämä viikko on jälleen omistettu Museoviraston Keruuarkistolle. Olen istunut täällä nyt kaksi päivää ja edistynyt jonkin verran, samaa tahtia kuin ennenkin. Olen aivan K-kirjaimen kynnyksellä (etenen nimilistaa siis aakkosjärjestyksessä) ja K-alkuisia nimiä sitten riittääkin, mutta on hyvä nähdä listasta, että homma etenee. Olen käynyt läpi nyt ehkä neljäsosan aineistosta. Haluan käydä tämän läpi ennen kuin siirryn muihin arkistoihin.

Välillä en jaksaisi keskittyä, vaikka aineisto onkin mielenkiintoista. Toisinaan hermostun epäselviin käsialoihin ja loputtomiin kirjoitusvirheisiin, joiden takia teksti on vaikealukuista. Toisaalta erityisesti opettajien käsialat ovat niin kauniita ja tasaisia, että en voi kuin ihailla. Välillä aika katoaa kun vain unohdun lukemaan mielenkiintoisia elämäntarinoita.

"Koska viimeisellä luokalla koulussa oli päättänyt ryhtyä tulevaisuudessa toimittajaksi ja koska ylioppilaskirjoituksissa olin selvinnyt laudaturiin aineessa ja [erääseen sanomalehteen] tarvittiin toimittajaa, niin hakeuduin sinne. Ylioppilasaineeni käsitteli aihetta "Lottien osuus maanpuolustustyössä". (MV:K34/1542)

Tuosta lainauksesta tulee mieleen koulutuksen muuttuminen. Nykyään tuskin kovin moni muistaa yo-kirjoitusten aineen aihetta, mutta graduaiheensa kylläkin.

Kirjoitusten joukossa on paljon surua, mutta paljon myös elämäniloa ja arjen hauskuutta.

"Ei elämääni lomia mahtunut, en sellaista edes ajatellut. Niemisen Eila oli saanut töitä rautatieasemalla, tapasimme laiturilla työpäivän jälkeen, sytytimme ensimmäiset paperossit =(pilli)savukkeet ja vilkuilimme sotapoikia." (MV:K34/1525)

Tää taitaa nyt lähteä syömään ja sit kotiin (siskon luo) kun väskää ja on nälkäkin. Vielä kolme päivää jäljellä tältä erää.