Tutkailin kirjapäiväkirjaani ja huvin vuoksi laskin lukemieni kirjojen määrän vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Huolestuttava, joskaan ei yllättävä havaintoni oli, että lukutahtini on hidastunut vuosi vuodelta. Kun vielä 2004 luin vuodessa yli 80 kirjaa, on viime vuoden saldo säälittävät reilu 60 teosta. En laskenut sivumääriä tai muuta sellaista, joten turha vinkua että olisin muka lukenut paksumpia kirjoja nykyään. Ei siitä ole kyse. Nykyään vain luen niin paljon sellaista, mitä en laita kirjapäiväkirjaan, että rentoutumislukemiselle jää vähemmän aikaa. Opiskelu vie energiaa lukemiselta. Kun ensin koko päivän lukee kirjastolla tenttiin, niin useinkaan ei ensimmäisenä kotiin tultua tee mieli ottaa kirjaa käteen, vaan herkemmin tulee vaikka istuttua netin ääressä tai katsottua tv:tä. Harmi. Jotta tilanne ei näyttäisi kirjapäiväkirjassa niin huonolta, voisin kirjoittaa sinne myös tenttikirjat, mutta minusta ne eivät kuulu sinne. Ne eivät sovi kirjapäiväkirjani tyyliin.

Tuli mieleeni, että onko muuttuneet lukutapani taas yksi osoitus siitä, että olen kasvamassa aikuiseksi. Pahin pelkoni toteutuu, eikä Junibackenista ostamillani kiekurapillereillä tunnu olevan vaikutusta. Siis eikö ole aikuisen elämää se, ettei löydä vuorokaudesta enää yhtä paljon aikaa kirjaseikkailuihin, vaan joutuu komentamaan itseään tyyliin "ennen kello yhdeksää illalla ei saa olla romaani kädessä koska pitää tehdä töitä!" Masentavaa.

Tajusin samalla, että pidän tällä hetkellä kaksinkertaista kirjapäiväkirjaa, sillä kirjoitan myös blogiini kaikesta lukemastani. Tänne tosin voisi kirjoittaa myös tenttikirjoista. Ei kaksinkertaisuus silti haittaa, sillä pidän perinteisestäkin kirjapäiväkirjastani, enkä halua jättää loppuosaa sen sivuista tyhjäksi. Siihen mahtuu varmasti vielä tämä vuosi, ja jos lukutahtini hidastuu samalla vauhdilla, voi siihen mahtua vielä vuosi 2008kin. Täytän sitä niin kauan kuin jaksan siitä innostua.